Aasan uskollisuus

Pääosan tästä Israelin luopumuksen ajasta Aasa hallitsi Juudan valtakuntaa. Monet vuodet »Aasa teki sitä, mikä oli hyvää ja oikeata Herran, hänen Jumalansa, silmissä. Hän poisti vieraat alttarit ja uhrikukkulat, murskasi patsaat ja hakkasi maahan aserakarsikot. Ja hän kehotti Juudaa etsimään Herraa, heidän isiensä Jumalaa, ja noudattamaan lakia ja käskyjä. Ja kaikista Juudan kaupungeista hän poisti uhrikukkulat ja auringonpatsaat, ja valtakunnassa oli rauha hänen aikanansa» (2 Aikak. 14: 2-5).AO3 24.4

Aasan usko joutui kovalle koetukselle, kun »etiopialainen Serah lähti heitä vastaan sotajoukolla, jossa oli miehiä tuhannen tuhatta ja sotavaunuja kolmesataa» (jae 9), ja hyökkäsi hänen maahansa. Vaikka Aasa oli rakentanut »varustettuja kaupunkeja Juudaan» ja ympäröinyt ne »muureilla ja torneilla, ovilla ja salvoilla», ja vaikka hänen hyvin harjoitetut joukkonsa »olivat sotaurhoja», ei hän tässä ahdingossaan turvautunut niihin. Kuninkaan turvana oli Herra Sebaot, jonka nimessä Israel oli ennenkin niin ihmeellisesti selviytynyt vaikeuksista. Hän asetti joukkonsa sotarintaan ja huusi sitten avukseen Jumalaa.AO3 24.5

Sotaa käyvät armeijat olivat nyt vastakkain. Herraa palvelevat joutuivat nyt ankaraan kokeeseen. Oliko jokainen synti tunnustettu? Luottivatko Juudan miehet täysin Jumalan vapauttavaan voimaan? Tällaisia ajatuksia heidän päällikkönsä miettivät. Inhimillisesti katsoen tuo valtava Egyptin armeija saattoi pyyhkäistä kaiken tieltään. Mutta rauhan aikana Aasa ei ollut tavoitellut nautintoa ja huvituksia vaan oli varustautunut kaiken varalle. Hän oli harjoittanut joukkonsa sotakuntoisiksi ja koettanut saada kansansa elämään sovussa Jumalan kanssa. Ja vaikka hänen joukkonsa nyt olivatkin vihollista vähälukuisemmat, hän oli kiinnittänyt luottamuksensa Jumalaan eikä sallinut uskonsa horjua.AO3 25.1

Etsittyään Herraa menestyksen päivinä kuningas saattoi nyt turvautua häneen vastoinkäymisten tullessa. Hänen rukouksestaan ilmeni, ettei Jumalan ihmeellinen voima ollut hänelle vierasta. »Herra, sinä yksin voit auttaa», hän rukoili, »taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastäan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta» (jae 11).AO3 25.2

Aasan rukoukseen voi jokainen kristitty sopivasti yhtyä. Meilläkään ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan ja pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (ks. Ef. 6: 12). Elämän taistelussa meidän vastassamme on pahuuden voimia, jotka ovat järjestäytyneet vastustamaan oikeutta. Emme voi kiinnittää toivoamme ihmiseen vaan elävään Jumalaan. Uskossamme täysin varmoina saamme odottaa hänen liittävän kaikkivaltansa inhimillisiin ponnistuksiimme nimensä kunniaksi. Hänen vanhurskautensa sotaasussa voimme voittaa jokaisen vihollisen.AO3 25.3

Kuningas Aasan usko tuli merkittävällä tavalla palkituksi. »Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat. Ja Aasa ja väki, joka oli hänen kanssansa, ajoivat heitä takaa Gerariin saakka. Ja etiopialaisia kaatui niin paljon, ettei heistä jäänyt ketään henkiin, sillä Herra ja hänen sotajoukkonsa tuhosivat heidät» (2 Aikak. 14:12,13).AO3 25.4

Juudan ja Benjaminin voitokkaiden joukkojen palatessa Jerusalemiin »Jumalan henki tuli Asarjaan, Oobedin poikaan. Hän meni Aasaa vastaan ja sanoi hänelle: ‘Kuulkaa minua, Aasa ja koko Juuda ja Benjamin. Herra on teidän kanssanne, kun te olette hänen kanssansa; ja jos häntä etsitte, niin te löydätte hänet, mutta jos hylkäätte hänet, niin hän hylkää teidät. — Mutta te olkaa lujat älkääkä antako kättenne vaipua, sillä teidän työllänne on palkkansa’» (2 Aikak. 15: 1, 2, 7).AO3 25.5

Suuresti rohkaistuneena näistä sanoista Aasa aloitti toisen uskonpuhdistuksen Juudassa. Hän »toimitti pois iljetykset koko Juudan ja Benjaminin maasta ja niistä kaupungeista, jotka hän oli valloittanut Efraimin vuoristosta, ja uudisti Herran alttarin, joka oli Herran eteisen edessä.AO3 26.1

»Ja hän kokosi koko Juudan ja Benjaminin ja myöskin heidän luonaan asuvat muukalaiset, jotka olivat tulleet Efraimista, Manassesta ja Simeonista, sillä monet olivat siirtyneet Israelista hänen luokseen nähtyänsä, että Herra, hänen Jumalansa, oli hänen kanssaan. Ja he kokoontuivat Jerusalemiin Aasan viidennentoista hallitusvuoden kolmannessa kuussa ja uhrasivat sinä päivänä Herralle saaliista, minkä he olivat tuoneet, seitsemänsataa raavasta ja seitsemäntuhatta lammasta. Ja he tekivät liiton, että etsisivät Herraa, isiensä Jumalaa, kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan, — ja löysivät hänet; niin Herra soi heidän päästä rauhaan joka taholta» (jakeet 8-12,15).AO3 26.2