Uskolliset tulisessa pätsissä

»Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon.»AO3 275.3

Mutta Herra ei unohtanut omiaan. Kun hänen todistajansa heitettiin pätsiin, Vapahtaja ilmestyi heille henkilökohtaisesti, ja yhdessä he astelivat liekkien keskellä. Kuumuuden ja kylmyyden Valtiaan läsnäollessa liekit menettivät kuluttavan voimansa.AO3 275.4

Kuningas katseli tätä valtaistuimeltaan ja odotti näkevänsä häntä uhmanneiden miesten tuhoutuvan täydellisesti. Mutta hänen voitonriemuiset tunteensa vaihtuivat äkkiä. Lähellä seisoneet ylimykset näkivät, miten hän kalpeana kohottautui valtaistuimeltaan ja katsoi kiinteästi noihin leimuaviin liekkeihin. Hämmästyneenä kuningas käännähti ruhtinaihinsa päin ja kysyi: »Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen? — Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika.»AO3 275.5

Mistä tuo pakanakuningas tiesi, miltä Jumalan Poika näytti? Heprealaiset vangit, jotka olivat päässeet Babylonissa luottamusvirkoihin, olivat elämällään ja luonteellaan edustaneet hänelle totuutta. Kun heiltä oli kyselty heidän uskonsa perusteita, he olivat epäröimättä selostaneet niitä. Selvästi ja yksinkertaisesti he olivat esittäneet vanhurskauden periaatteita ja opettaneet siten ympärillään oleville sen Jumalan tuntemusta, jota he palvelivat. He olivat kertoneet Kristuksesta, tulevasta Lunastajasta, ja niin kuningas saattoi todeta neljännen olennon tuolla tulen keskellä Jumalan Pojan muotoiseksi.AO3 275.6

Nyt Nebukadressar unohti oman suuruutensa ja arvokkuutensa, laskeutui valtaistuimeltaan, meni pätsin aukolle ja huusi: »Te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne.»AO3 276.1

Silloin Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat ulos suuren väkijoukon eteen ja näyttivät, etteivät olleet vahingoittuneet. Heidän Vapahtajansa oli läsnäolollaan varjellut heitä kaikelta vahingolta, ja vain heidän siteensä olivat palaneet. »Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä.»AO3 276.2