Vapautuksen lupaus tuomion sanomassa

Juudan lapset kuuluivat niihin, joista Jumala oli sanonut: »Te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa» (2 Moos. 19: 6). Kaikessa toiminnassaan Jeremia muisti, miten tärkeää oli säilyttää sydämen pyhyys elämän eri olosuhteissa ja varsinkin korkeimman Jumalan palveluksessa. Hän näki selvästi edeltä valtakunnan kukistumisen ja Juudan asukasten hajottamisen kansojen sekaan, mutta hän loi uskon katseensa kaiken tämän ohi ennalleen asettamisen aikoihin. Hänen korvissaan kaikui jumalallinen lupaus: »Minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen. — Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ‘HERRA ON MEIDÄN VANHURSKAUTEMME’» (Jer. 23: 3-6).AO3 223.1

Lähestyvän tuomion ennustuksiin liittyi siis lopullisen ja ihanan vapautuksen lupauksia. Ne jotka tahtoisivat tehdä rauhan Jumalan kanssa ja viettää pyhää elämää vallitsevan luopumuksen keskellä, saisivat voimaa jokaista koetusta varten ja pystyisivät todistamaan hänestä voimallisesti. Ja heidän vapauttamisensa tulevina aikoina tulisi herättämään suurempaa huomiota kuin aikanaan Israelin vapautus Egyptistä. Vielä tulisivat päivät, julisti Herra profeettansa välityksellä, »jolloin ei enää sanota: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti israelilaiset Egyptin maasta’, vaan: ‘Niin totta kuin Herra elää, joka johdatti ja toi Israelin heimon jälkeläiset pohjoisesta maasta ja kaikista muista maista, joihin minä olin heidät karkoittanut’. Ja niin he saavat asua omassa maassansa» (jakeet 7, 8). Tällaisia suurenmoisia ennustuksia Jeremia esitti Juudan valtakunnan historian loppuvuosina, jolloin babylonialaiset olivat nousemassa maailmanvallaksi ja toivat jo valtausjoukkojaan hyökkäämään Siionin muureja vastaan.AO3 223.2

Ne jotka palvelivat Herraa uskollisesti, kuuntelivat näitä lupauksia kuin suloista musiikkia. Niin ylhäisissä kuin alhaisissakin kodeissa, joissa vielä kunnioitettiin liittonsa pitävän Jumalan neuvoja, toistettiin näitä profeetan sanoja moneen kertaan. Ne liikuttivat voimakkaasti lapsiakin ja vaikuttivat pysyvästi heidän nuoreen ja vastaanottavaan mieleensä.AO3 223.3

Noudattamalla tunnollisesti Pyhän Kirjan käskyjä Daniel ja hänen toverinsa saivat Jeremian toiminnan aikana tilaisuuksia korottaa oikeaa Jumalaa maan kansojen edessä. Nämä heprealaiset lapset olivat saaneet kotona vanhemmiltaan opetusta, joka auttoi heitä pysymään uskossaan lujina ja palvelemaan kestävästi elävää Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa. Kun Nebukadnessar Joojakimin kuninkuuden alkuvuosina ensi kerran piiritti Jerusalemia, valloitti sen ja vei pois Danielin ja hänen toverinsa niiden muiden kanssa, jotka oli valittu palvelemaan Baabelin hovissa, näiden heprealaisten vankien usko joutui äärimmäisen kovalle koetukselle. Mutta ne, jotka olivat oppineet luottamaan Jumalan lupauksiin, havaitsivat niiden soveltuvan täysin riittävinä jokaiseen kokemukseen, johon he joutuivat ollessaan tuolla vieraalla maalla. Kirjoitukset osoittautuivat heille hyväksi oppaaksi ja turvaksi.AO3 223.4

Niiden rangaistusten merkityksen tulkkina, jotka alkoivat kohdata Juudaa, Jeremia puolusti jalosti Jumalan oikeudenmukaisuutta ja ankarimmassa kurituksessakin ilmenevää armollista tarkoitusta. Profeetta uurasti väsymättä. Haluten päästä kosketuksiin kaikkien luokkien kanssa hän ulotti vaikutuspiirinsä Jerusalemin ympäristöalueillekin ja vieraili usein valtakunnan eri osissa.AO3 224.1

Todistaessaan seurakunnalle Jeremia viittasi alituiseen niihin lain kirjan opetuksiin, joita oli niin suuresti kunnioitettu ja kiitetty Joosian hallituskauden aikana. Hän korosti uudelleen, miten tärkeää oli pysyä liittosuhteessa tuohon armolliseen ja laupiaaseen Olentoon, joka Siinain vuorella oli julistanut kymmenen käskyn lain. Jeremia julisti varoituksiaan ja kehotuksiaan kaikkialla valtakunnassa, ja kaikki saivat tilaisuuden oppia tuntemaan Jumalan tahdon kansakunnan suhteen.AO3 224.2

Profeetta teki selväksi sen tosiasian, että taivaallinen Isämme langettaa tuomioitaan, jotta kansat tietäisivät »olevansa vain ihmisiä» (Ps. 9: 20). »Jos te sittenkin käytte minua vastaan ettekä tahdo kuulla minua», oli Herra varoittanut kansaansa, »niin minäkin — hajotan [teidät] kansojen sekaan ja ajan teitä takaa paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi» (3 Moos. 26: 21, 28, 33).AO3 224.3