Muinaisen Israelin epäonnistuminen

Tämän siunauksen lupauksen olisi pitänyt täyttyä laajalti niinä vuosisatoina, jotka seurasivat Israelin paluuta pakkosiirtolaisuutensa maista. Jumalan tarkoitus oli, että koko maa olisi ollut valmiina Kristuksen ensimmäiselle tulolle, samoin kuin nykyään valmistetaan tietä hänen toiselle tulemiselleen. Nöyryyttävien pakolaisvuosien lopulla Jumala armossaan vakuutti kansalleen Israelille profeetta Sakarjan välityksellä: »Minä käännyn jälleen Siionin puoleen ja tulen asumaan Jerusalemin keskelle, ja Jerusalemia kutsutaan Uskolliseksi Kaupungiksi ja Herran Sebaotin vuorta Pyhäksi Vuoreksi.» Ja kansastaan hän sanoi: »Katso, — minä olen heidän Jumalansa, uskollinen ja vanhurskas» (Sak. 8: 3, 7, 8).AO3 398.2

Nämä lupaukset annettiin kuuliaisuuden ehdolla. Israelilaiset eivät saaneet toistaa niitä syntejä, joita he harrastivat ennen pakkosiirtolaisuuteen joutumistaan. »Tuomitkaa oikea tuomio», kehotti Herra jälleenrakennustyöhön osallistuvia, »tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan. — Puhukaa totta toinen toisellenne. Tuomitkaa porteissanne oikein, tuomitkaa rauhan tuomio» (Sak. 7:9,10; 8:16).AO3 398.3

Niille jotka soveltaisivat käytäntöön näitä vanhurskauden periaatteita, luvattiin runsaita ajallisia ja hengellisiä siunauksia. »Sillä rauhan kylvö kylvetään», julisti Herra, »viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän. Ja niinkuin te olette olleet kirouksena pakanakansain seassa, te Juudan heimo ja Israelin heimo, niin te, kun minä teidät vapahdan, tulette olemaan siunauksena» (Sak. 8: 12,13).AO3 399.1

Babylonian vankeus vaikutti voimakkaasti israelilaisten vapautumiseen epäjumalankuvien palvonnasta. Paluunsa jälkeen he kiinnittivät erityistä huomiota uskonnolliseen opetukseen ja sen tutkimiseen, mitä lain kirjassa ja profeetoissa oli kirjoitettuna oikean Jumalan palvelemisesta. Saatuaan temppelin jälleen rakennetuksi he saattoivat suorittaa siellä kaikkia pyhäkköpalvelukseen kuuluvia menoja. Serubbaabelin, Esran ja Nehemian johdolla he sitoutuivat toistuvasti noudattamaan kaikkia Herran käskyjä ja säädöksiä. Seuranneena hyvinvoinnin kautena he saivat kyllin todisteita siitä, että Jumala oli valmis hyväksymään ja antamaan anteeksi. Mutta kohtalokkaan lyhytnäköisesti he kuitenkin poikkesivat moneen kertaan kohtalonsa loistavalta tulevaisuuden tieltä ja pidättivät itsellään itsekkäästi sen, mikä olisi levittänyt parannusta ja hengellistä elämää monille kansoille.AO3 399.2

Tämä jumalallisen tarkoituksen täyttämättä jättäminen oli hyvin ilmeistä Malakian aikana. Tämä Herran sanansaattaja nuhteli ankarasti niistä väärinkäytöksistä, jotka riistivät Israelilta sen ajallisen hyvinvoinnin ja hengellisen voiman. Näissä nuhteissaan profeetta ei säästänyt pappeja enempää kuin kansaakaan. »Herran sana Israelille» Malakian julistamana varoitti unohtamasta menneisyyden opetuksia sekä kehotti pitämään uskollisesti sen liiton, jonka Herra oli tehnyt Israelin heimon kanssa. He saisivat Jumalan siunauksen vain katumalla koko sydämestään. »Ja nyt», pyysi profeetta hartaasti, »lepyttäkää Jumalaa, että hän meitä armahtaisi» (Mal. 1:1, 9).AO3 399.3

Mikään Israelin väliaikainen epäonnistuminen ei kuitenkaan saisi ihmiskunnan lunastamiseksi laadittua aikakausien suunnitelmaa raukeamaan tyhjiin. Profeetan kuulijat eivät ehkä ottaisi vaaria julistetusta sanomasta, mutta Herran suunnitelmat etenisivät silti jatkuvasti kohti täydellistä toteutumistaan. »Sillä auringon noususta hamaan sen laskuun», sanoi Herra sanansaattajansa julistamana, »on minun nimeni oleva suuri pakanain seassa, ja joka paikassa uhrataan ja tuodaan minun nimeni kunniaksi puhdas ruokauhri. Sillä minun nimeni on oleva suuri pakanain seassa» (Mal. 1:11).AO3 399.4

Jumala oli tehnyt Leevin poikien kanssa liiton, joka »oli elämä ja rauha» ja olisi tuonut sanomattoman runsaita siunauksia siinä pysyville. Tämän liiton Herra tar- joutui nyt uusimaan niiden kanssa, jotka kerran olivat olleet hengellisiä johtajia mutta jotka rikkomustensa takia olivat tulleet »halpana pidetyiksi ja alhaisiksi kaiken kansan edessä» (Mal. 2: 5, 9).AO3 399.5

Pahantekijöitä varoitettiin vakavasti tulevasta tuomiosta ja siitä, että Herra tulisi nopeasti tuhoamaan jokaisen synnintekijän. Ketään ei kuitenkaan jätetty vaille toivoa. Tuomion ennustustensa yhteydessä Malakia kutsui katumattomia tekemään rauhan Jumalan kanssa. »Kääntykää minun tyköni», kehotti Herra, »niin minä käännyn teidän tykönne» (Mal. 3: 7).AO3 400.1

Näyttää siltä kuin jokaisen täytyisi vastata tuollaiseen kutsuun. Taivaan Jumala kehottaa harhailevia lapsiaan palaamaan luokseen, jotta nämä voisivat jälleen yhteistyössä hänen kanssaan edistää hänen työtään maan päällä. Herran käsi on ojennettuna tarttumaan Israelin käteen ja auttamaan sen jäseniä kieltäymyksen ja uhrautuvaisuuden kaidalle polulle sekä saamaan häneltä osuutensa Jumalan lasten perinnöstä. Suostuvatko he hänen hartaaseen pyyntöönsä? Tajuavatko he tämän ainoaksi toivokseen?AO3 400.2

Miten surullista onkaan lukea, kuinka Malakian ajan israelilaiset epäröivät alistaa ylpeää mieltään auliiseen ja rakastavaan kuuliaisuuteen sekä sydämelliseen yhteistoimintaan! Heidän vastauksensa on pelkkää itsensä puolustelua: »Missä asiassa meidän on käännyttävä?»AO3 400.3

Herra ilmoittaa kansalleen yhden heidän erityisistä synneistään. »Riistääkö ihminen Jumalalta?» hän kysyy. »Te kuitenkin riistätte minulta.» Olematta vieläkään vakuuttuneita synnistään nuo tottelemattomat kysyvät: »Missä asiassa me sinulta riistämme?»AO3 400.4

Herran vastaus on nyt todella täsmällinen: »Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti. Ja minä karkoitan nuhtelullani teiltä syöjäsirkat turmelemasta teidän maanne hedelmää, eikä teidän viiniköynnöksenne kedolla ole hedelmätön, sanoo Herra Sebaot. Ja teidän onneanne kiittävät kaikki pakanat, sillä te tulette olemaan ihasteltu maa, sanoo Herra Sebaot» (jakeet 712).AO3 400.5

Jumala siunaa ihmisten työn, jotta he voivat palauttaa hänelle hänen osuutensa. Hän antaa heille auringonpaisteen ja sateen, saattaa kasvillisuuden kukoistamaan ja antaa terveyttä ja kykyä varain hankintaan. Jokainen siunaus lähtee hänen anteliaasta kädestään, ja hän toivoo ihmisten osoittavan kiitollisuuttaan palauttamalla hänelle osan kymmenyksinä ja lahjoina - kiitosuhreina, vapaaehtoisina uhreina ja syntiuhreina. Heidän tulee pyhittää varansa hänen palvelukseensa, jottei hänen viinitarhansa jäisi hoitamattomana autioksi. Heidän tulee tutkistella, mitä Herra tekisi heidän asemassaan. Kaikki vaikeat asiat heidän tulee esittää hänelle rukouksessa. Ja heidän tulee osoittaa epäitsekästä mielenkiintoa hänen työnsä edistämiseen kaikkialla maailmassa.AO3 400.6

Vanhan testamentin viimeisen profeetan Malakian sanomien kaltaisesta julistuksesta sekä pakanavihollisten jatkuvasta painostuksesta israelilaiset lopulta oppivat ymmärtämään, että todellinen menestys edellyttää Jumalan lain noudattamista. Mutta kansassa oli monia, joiden kuuliaisuus ei ollut uskon ja rakkauden herättämää. Heidän vaikuttimensa olivat itsekkäät. Ulkonaisella palveluksellaan he tavoittelivat kansallista suuruutta. Valittu kansa ei levittänyt valoa maailmaan vaan sulkeutui erilleen maailmasta, jottei tulisi vietellyksi palvomaan epäjumalia. Kun Jumala oli kieltänyt kansaansa käymästä avioliittoon pakanoiden kanssa ja yhtymästä ympärillä olevien kansojen pakanallisiin menoihin, israelilaiset väänsivät nämä rajoitukset niin kieroon, että he pystyttivät erottavan muurin itsensä ja kaikkien muiden kansojen välille. Näin he estivät kansoja saamasta juuri niitä siunauksia, joita Jumala oli valtuuttanut Israelin levittämään maailmalle.AO3 401.1

Samalla juutalaiset erottivat synneillään itsensä myös Jumalasta. He eivät pystyneet tajuamaan vertauskuvallisen palveluksensa syvää hengellistä merkitystä. Itsevanhurskaudessaan he luottivat omiin tekoihinsa, uhritoimituksiin ja muotomenoihin sinänsä, turvautumatta hänen ansioihinsa, johon kaikki nämä viittasivat. Koettaen näin »pystyttää omaa vanhurskauttaan» (Room. 10: 3) he tukeutuivat omahyväiseen muodollisuuteensa. Jumalan hengen ja armon puuttumisen he koettivat korvata uskonnollisten seremonioiden ja menojen äärimmäisen tarkalla noudattamisella. Tyytymättä Jumalan itsensä asettamiin säädöksiin he lisäsivät jumalallisiin käskyihin lukemattoman määrän omia vaatimuksiaan. Ja mitä loitommalle he erkanivat Jumalasta, sitä ankarammin he noudattivat näitä muotoja.AO3 401.2

Kaikki nämä pikkutarkat ja rasittavat vaatimukset tekivät lain noudattamisen kansalle käytännössä mahdottomaksi. Sekä kymmenen käskyn lain suuret vanhurskauden periaatteet että vertauskuvallisen uhripalveluksen verhoamat kirkkaat totuudet painettiin kaikki inhimillisten perinnäistapojen ja säännösten paljouden peittoon. Ne jotka todella halusivat palvella Jumalaa ja koettivat noudattaa koko lakia pappien ja hallitusmiesten määräysten mukaisesti, vaikeroivat raskaan taakan alla.AO3 401.3

Vaikka israelilaiset kansakuntana toivoivatkin Messiaan tuloa, he olivat sydämeltään ja elämältään loitonneet Jumalasta siinä määrin, ettei heillä voinut olla oikeaa käsitystä luvatun Lunastajan luonteesta tai tehtävästä. Sen sijaan, että he olisivat kaivanneet lunastusta synnistä ja pyhyyden kirkkautta ja rauhaa, he keskittivät toiveensa vapautumiseen kansallisista vihollisistaan sekä maallisen valtansa palauttamiseen. He odottivat Messiaan tulevan voittajana särkemään heidän ikeensä ja korottamaan Israelin hallitsemaan kaikkia kansoja. Näin saa- tanan oli onnistunut ennalta valmistaa kansan mieliala kielteiseksi Vapahtajaa kohtaan. Heidän oman sydämensä ylpeys ja väärät käsityksensä hänen luonteestaan ja tehtävästään estäisivät heitä rehellisesti punnitsemasta hänen messiaanisuutensa todisteita.AO3 401.4