Kuuliaisuus tuo menestyksen

Kolme vuotta heprealaiset nuorukaiset opiskelivat »kaldealaisten kirjoitusta ja kieltä». Tänä aikana he pysyivät uskollisina Jumalalle ja alati riippuvaisina hänen voimastaan. Tavoiltaan epäitsekkäinä he olivat kaikki määrätietoisia, uutteria ja lujia. Ei ylpeys eikä kunnianhimo ollut ohjannut heitä kuninkaan hoviin ja niiden seuraan, jotka eivät tunteneet eivätkä pelänneet Jumalaa; he olivat vankeina vieraassa maassa, jonne ääretön Viisaus oli heidät asettanut. Kotoisista vaikutteistaan ja pyhistä yhteyksistään erotettuina he koettivat käyttäytyä kunniakkaasti, kunniaksi maahan poljetulle kansalleen ja Hänelle, jonka palvelijoita he olivat.AO3 259.2

Herra hyväksyi heprealaisten nuorukaisten lujuuden ja epäitsekkyyden sekä heidän vaikuttimensa vilpittömyyden ja siunasi heitä. Hän antoi heille »taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet». Näin täyttyi lupaus: »Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat» (1 Sam. 2: 30). Kun Daniel luotti Jumalaan järkkymättä, hän sai profeetallisen voiman hengen. Samalla kun hän sai ihmisiltä hovielämän tehtäviä koskevaa opetusta, Jumala opetti häntä tulkitsemaan tulevaisuuden salaisuuksia ja merkitsemään kuvauksin ja vertauskuvin muistiin tapahtumia tämän maailman historiasta aina ajan loppuun asti tulevia sukupolvia varten.AO3 260.1

Kun sitten tuli koulutettavien nuorten kokeiden aika, tutkittiin heprealaisten samoin kuin muidenkin kokelaiden kelpoisuutta valtakunnan palvelukseen. Tällöin »ei ollut heidän joukossaan yhtäkään Danielin, Hananjan, Miisaelin ja Asarjan vertaista». Heidän terävä käsityskykynsä, laajat tietonsa ja huoliteltu, täsmällinen kielenkäyttönsä todistivat heidän henkisten kykyjensä täydestä voimasta ja vireydestä. »Kaikissa viisautta ja ymmärrystä vaativissa asioissa, joita kuningas heiltä kyseli, hän havaitsi heidät kymmentä vertaa etevämmiksi kuin kaikki tietäjät ja noidat, mitä koko hänen valtakunnassaan oli.» »Niin he tulivat kuninkaan palvelijoiksi.»AO3 260.2

Babylonin hoviin oli kerääntynyt edustajia kaikista maista. Nämä olivat erittäin kyvykkäitä, mitä runsaimmin luonnonlahjoin varustettuja ja maailman laajimman koulutuksen saaneita miehiä; kuitenkin heidän joukossaan heprealaiset nuorukaiset olivat vertaansa vailla. Fyysiseltä voimaltaan ja kauneudeltaan sen enempää kuin henkiseltä tarmoltaan ja kirjallisilta taidoiltaankaan ei kukaan ollut heidän veroisensa. Heidän suora ryhtinsä, varma, joustava käyntinsä, kauniit kasvonsa, selkeät aistinsa ja raikas hengityksensä todistivat heidän hyvistä tavoistaan ja siitä jaloudesta, jonka luonto antaa palkkioksi sen lakeja noudattaville.AO3 260.3

Danielin ja hänen tovereittensa onnistui hankkia itselleen babylonialaisten viisautta enemmän kuin heidän opiskelutoverinsa, mutta ei sitä kertynyt heillekään sattumoisin. He saivat tietonsa käyttämällä uskollisesti kykyjään Pyhän Hengen opastaessa heitä. He asettuivat kaiken viisauden lähteen yhteyteen ja rakensivat kasvatuksensa Jumalan tuntemuksen perustalle. Uskoen he rukoilivat viisautta ja elivät rukoustensa mukaisesti, niin että Jumala saattoi siunata heitä. He välttivät sellaista, mikä heikentäisi heidän kykyjään, ja käyttivät hyväkseen jokaisen tilaisuuden edistyäkseen kaikilla opin aloilla. He noudattivat sellaista elämäntapaa, joka oli omiaan lisäämään heidän älykkyyttään. He koettivat saada tietoa vain voidakseen olla kunniaksi Jumalalle. He käsittivät, että voidakseen toimia oikean uskonnon edustajina väärien pakanauskontojen parissa, heidän täytyi olla kirkasälyisiä ja pyrkiä kristillisen luonteen täydellisyyteen. Jumala itse oli heidän opettajanaan. Eenokin tavoin he vaelsivat Jumalan yhteydessä alati rukoilemalla, ahkerasti opiskelemalla ja säilyttämällä kosketuksen Näkymättömään.AO3 260.4

Menestystä ei saavuteta millään alalla sattumalta, vahingossa eikä kohtalon oikusta, vaan se tulee Jumalan kaitselmuksen aikaansaamana uskon ja tahdikkuuden, hyveen ja kestävyyden palkkana. Hienoja henkisiä ominaisuuksia ja korkeaa siveellistä tasoa ei saada sattuman satona. Jumala antaa tilaisuuksia, ja menestys riippuu niiden käyttämisestä.AO3 261.1

Samalla kun Jumala vaikutti Danielissa ja hänen tovereissaan »sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi», he itsekin ahkeroivat, että pelastuisivat (Fil. 2: 13). Tässä ilmenee käytännössä toimivana se jumalallinen yhteistyön periaate, jota ilman ei mitään todellista menestystä voida saavuttaa. Inhimillinen yritys on hyödytöntä ilman jumalallista voimaa, mutta vailla inhimillistä yritystä menee jumalallinen pyrkimyskin monien kohdalla hukkaan. Meidän on tehtävä oma osamme päästäksemme osallistumaan Jumalan armosta. Hän antaa armonsa vaikuttaa meissä sekä tahtomisen että tekemisen, mutta sitä ei koskaan anneta meille oman yrityksemme korvikkeeksi. Samoin kuin Herra oli yhteistyössä Danielin ja hänen tovereittensa kanssa, hän tahtoo toimia yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka pyrkivät tekemään hänen tahtonsa. Antamalla Henkeään hän tukee jokaista tosi pyrkimystä ja lujittaa jokaista jaloa päätöstä. Kuuliaisuuden polulla tulee vastaan monia esteitä. Väkevät, kavalat vaikutukset saattavat sitoa sen kulkijoita maailmaan, mutta Herra kykenee kumoamaan kaiken sen, mikä pyrkii tuottamaan tappion hänen valituilleen. Hänen voimassaan he voivat torjua jokaisen kiusauksen ja voittaa jokaisen vaikeuden.AO3 261.2

Jumala toimitti Danielin ja hänen toverinsa Babylonin suurten miesten yhteyteen, jotta he voisivat edustaa hänen luonnettaan tuon epäjumalia palvovan kansan keskuudessa. Miten he tulivat kelvollisiksi niin suuren luottamuksen ja kunnian arvoiseen asemaan? Uskollisuus vähässä, pikkuasioissa, antoi leimansa koko heidän elämälleen. Pienet niin kuin vastuullisetkin tehtävänsä he suorittivat Jumalan kunniaksi.AO3 261.3

Samoin kuin Jumala kutsui Danielin todistamaan hänestä Babylonissa, hän kutsuu meitä olemaan hänen todistajiaan nykymaailmassa. Hän toivoo meidän ilmaisevan ihmisille hänen valtakuntansa periaatteita niin elämän vähäisimmissä kuin suurimmissakin asioissa. Monet odottavat saavansa tehtäväkseen jotakin suurta mutta jättävät päivittäin käyttämättä tilaisuuksia, jolloin voisivat osoittaa olevansa uskollisia Jumalalle. He eivät suorita kokosydämisesti päivittäisiä pikku teh- täviään. Ja niin heidän päivänsä kuluvat jonkin sellaisen suuren työn odotuksessa, joka täyttäisi heidän kunnianhimoiset toiveensa ja antaisi käyttöä heidän kuvitelluille suurille kyvyilleen.AO3 261.4

Tosi kristityn elämässä ei ole mitään epäolennaista; Kaikkivaltiaan mielestä jokainen tehtävä on tärkeä. Herra pitää tarkkaa lukua jokaisesta palvelemisen mahdollisuudesta. Käyttämättömät mahdollisuudet otetaan huomioon yhtä hyvin kuin nekin jotka käytetään. Me joudumme tilille siitä, mitä meidän olisi pitänyt tehdä mutta mikä jäi tekemättä siksi, ettemme käyttäneet kykyjämme tuottaaksemme kunniaa Jumalalle.AO3 262.1

Jaloa luonnetta ei saada vahingossa eikä Sallimuksen erityisestä suosiosta tai antina. Se on seurausta itsekurista, alemman luonnon alistamisesta korkeamman luonnon hallintaan ja itsensä uhraamisesta palvelemaan Jumalaa ja toisia ihmisiä.AO3 262.2

Jumala käyttää heprealaisten nuorukaisten uskollisuutta raittiuden periaatteille esimerkkinä puhuessaan aikamme nuorisolle. Tarvitaan Danielin kaltaisia miehiä, jotka uskaltavat toimia oikean asian hyväksi. Tarvitaan puhdassydämisiä, voimakkaita ja pelottoman rohkeita miehiä, sillä hyvän ja pahan välisessä taistelussa tarvitaan herkeämätöntä valppautta. Saatana esittää jokaiselle monenlaisia houkuttelevia kiusauksiaan saadakseen asianomaisen hemmottelemaan mielihalujaan.AO3 262.3

Ruumis on tärkeä väline, jonka myötävaikutuksella ihmisen mielen ja sielun kehitys tapahtuu luonteen rakennukseksi. Siksi sielunvihollinen kohdistaa kiusauksensa sen voimien heikentämiseen ja huonontamiseen. Siinä onnistuessaan hän saa usein koko olemuksen alistumaan pahan valtaan. Elleivät fyysisen luonnon taipumukset ole korkeamman voiman hallinnassa, ne johtavat lopulta varmaan tuhoon ja kuolemaan. Ruumis on saatettava ihmisen korkeampien kykyjen alaisuuteen. Tahdon on valvottava intohimoja, ja sen itsensä on oltava Jumalan valvonnassa. Järjen on jumalallisen armon pyhittämänä hallittava ihmisen elämää kuninkaallisella vallallaan. Älylliset kyvyt, fyysinen elinvoima ja elämän pituus ovat järkkymättömien lakien alaisia. Tottelemalla näitä lakeja ihminen voi voittaa itsensä ja taipumuksensa sekä päästä voittajaksi taistelussaan »hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa» (Ef. 6:12).AO3 262.4

Muinaisissa uhritoimituksissa, jotka olivat evankeliumin vertauskuvia, ei Jumalan alttarille saanut tuoda mitään viallista uhria. Kristusta kuvaavan uhrin oli oltava virheetön. Jumalan sana kehottaa tämän vertauskuvan mukaisesti hänen lapsiaan antamaan itsensä »eläväksi — uhriksi», »joka olisi pyhä ja nuhteeton» (Room. 12: 1; Ef. 5: 27).AO3 262.5

Nuo heprealaiset ylimysnuorukaiset olivat ihmisinä yhtä vajavaisia kuin mekin, mutta Babylonin hovin viettelevistä vaikutuksista huolimatta he pysyivät luji- na, koska luottivat rajattomaan voimaan. He ilmensivät pakanakansalle Jumalan hyvyyttä ja hyväntahtoisuutta sekä Kristuksen rakkautta. Heidän elämänsä on meille esimerkkinä voitosta, jonka periaatteellisuus sai kiusauksesta, puhtaus turmeluksesta sekä antaumus ja kuuliaisuus ateismista ja epäjumalanpalvonnasta.AO3 262.6

Siitä hengestä, jonka vallassa Daniel oli, tämänkin ajan nuoret saavat osallistua. He saavat käyttää hyödykseen samaa voiman lähdettä, omata samaa itsehillinnän voimaa ja ilmentää samaa armoa elämässään, vieläpä yhtä epäsuotuisissa oloissa. Vaikka heitä ympäröivätkin hillittömyyteen houkuttelevat kiusaukset varsinkin suurissa kaupungeissamme, missä kaikkien aistillisten halujen tyydyttäminen on tehty niin helpoksi ja viehättäväksi, he voivat Jumalan armon avulla pysyä lujina päätöksessään elää Jumalan kunniaksi. Vakain päätöksin ja valppain mielin he voivat torjua jokaisen kiusauksen, joka ahdistaa sielua. Mutta vain se tulee voittamaan, joka päättää menetellä oikein siksi, että se on oikein.AO3 263.1

Miten valtava olikaan näiden jalojen heprealaisten elämäntyö! Kun he jättivät jäähyväiset lapsuudenkodilleen, he eivät osanneet kuvitellakaan tulevaa korkeaa kohtaloaan. Uskollisina ja lujina he jättäytyivät Jumalan johtoon, jotta hän voisi heidän välityksellään toteuttaa tarkoituksensa.AO3 263.2

Samoja suuria totuuksia, joita Jumala ilmoitti näiden miesten julistamina, hän haluaa ilmaista myös meidän aikamme nuorten ja lasten välityksellä. Danielin ja hänen tovereittensa elämä osoittaa, mitä hän tahtoo tehdä niiden hyväksi, jotka jättäytyvät hänelle ja koettavat koko sydämestään toteuttaa hänen tarkoitustaan.AO3 263.3