Daniel heitetään leijonien luolaan

»Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: ‘Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut.’» Luolan suuaukko peitettiin kivellä, »ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensa sinetillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.»AO3 297.2

Jumala ei estänyt Danielin vihamiehiä heittämästä häntä leijonien luolaan. Hän salli pahojen enkeleiden ja jumalattomien miesten toteuttaa hankettaan siihen asti. Mutta siten hän vain teki palvelijansa vapauttamisen huomatummaksi ja totuuden ja vanhurskauden vihollisten tappion täydellisemmäksi. »Sillä ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi» (Ps. 76: 11), on psalmista todistanut. Tämän yhden miehen rohkeus, joka halusi mieluummin noudattaa oikeutta kuin ihmisten ohjelmaa, tuottaisi tappion saatanalle mutta Jumalan nimelle kiitosta ja kunniaa.AO3 297.3

Varhain seuraavana aamuna kuningas Dareios riensi jalopeurain luolalle ja »huusi Danielille murheellisella äänellä: - ‘Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta? ‘»AO3 297.4

Vastaukseksi kuultiin profeetan sanovan: “‘Kuningas eläköön iankaikkisesti! Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt.’AO3 297.5

»Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa.AO3 297.6

»Ja kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen jalopeurain luolaan; eivätkä he ehtineet luolan pohjaan, ennenkuin jalopeurat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.»AO3 297.7