Kuuliaisuuden koe

Aivan uransa alussa he joutuivat ratkaisevaan luonteen kokeeseen. Heille oli varattu ruokaa ja viiniä kuninkaan pöydästä. Näin kuningas halusi ilmaista heille, että he olivat hänen suosiossaan ja että hän huolehti heidän hyvinvoinnistaan. Mutta kuninkaan pöydän ruokaa pidettiin epäjumalille pyhitettynä, koska osa siitä uhrattiin niille, ja niin katsottiin siitä osallistuvan henkilön kunnioittavan Babylonin jumalia. Mutta Danielin ja hänen tovereittensa uskollisuus Herraa kohtaan esti heitä yhtymästä tuollaiseen kunnianosoitukseen. Vaikka he olisivat olleet vain syövinään sitä ruokaa tai juovinaan viiniä, se olisi ollut heidän uskonsa kieltämistä. He olisivat siten mukautuneet pakanuuteen ja häpäisseet Jumalan lain periaatteita.AO3 257.4

He eivät liioin uskaltaneet jättää fyysistä, älyllistä ja hengellistä kehitystään alttiiksi ylellisyyden ja huikentelevaisuuden vaaroille. He tunsivat Naadabin ja Abihun tapauksen, olihan kertomus heidän hillittömyydestään ja sen seurauksista säilytettynä Mooseksen kirjakääröissä, ja he tiesivät, että viinin käyttö vahingoittaisi heidän omaa fyysistä ja henkistä voimaansa.AO3 257.5

Danielin ja hänen tovereittensa vanhemmat olivat kasvattaneet poikansa noudattamaan ehdotonta raittiutta. Heille oli opetettu, että he olivat kyvyistään vastuussa Jumalalle ja etteivät he saaneet koskaan estää niitä kehittymästä eivätkä heikentää niitä. Tämä kasvatus varjeli Danielia ja hänen tovereitaan Babylonin hovin turmelevalta vaikutukselta. Väkeviä olivat ne kiusaukset, jotka ympäröivät heitä tuossa ylellisessä mutta siveellisesti mädässä hovissa, mutta ne eivät päässeet saastuttamaan heitä. Ei mikään voima eikä mikään vaikutus voinut saada heitä poikkeamaan periaatteista, jotka he olivat oppineet elämänsä varhaisvuosina tutkimalla Jumalan sanaa ja tekoja.AO3 258.1

Jos Daniel olisi halunnut, hän olisi voinut saada ympäristöstään uskottavan tuntuisen perusteen luopumiselleen ehdottoman raittiista kannastaan. Hän olisi voinut vakuutella, ettei hänen kuninkaan suosiosta riippuvaisena ja hänen valtansa alaisena auttanut muu kuin syödä kuninkaan ruokaa ja juoda hänen viiniään, sillä jos hän seuraisi jumalallista opetusta, hän loukkaisi kuningasta ja luultavasti menettäisi asemansa ja henkensä. Mutta jos hän ei välittäisi Herran käskystä, hän pysyisi kuninkaan suosiossa ja saisi itselleen älyllistä hyötyä ja edullisia maallisia mahdollisuuksia.AO3 258.2

Mutta Daniel ei epäröinyt. Jumalan hyväksyminen oli hänelle arvokkaampaa kuin maailman mahtavimman ruhtinaan suosio - jopa itse elämää kalliimpaa. Hän päätti pysyä lahjomattomasti kannassaan, kävi miten kävi. Hän »päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi». Tässä päätöksessä häntä tukivat hänen kolme kumppaniaan.AO3 258.3

Nuo heprealaiset nuorukaiset eivät tehneet tätä ratkaisuaan itsevarmoina vaan luottaen lujasti Jumalaan. He eivät pyrkineet olemaan poikkeuksellisia, mutta he halusivat kunnioittaa Jumalaa. Jos he suostuisivat menettelemään väärin tässä kohdin taipumalla olosuhteiden pakotuksesta, periaatteesta luopuminen heikentäisi heidän käsitystään oikeasta ja heidän inhoaan vääryyttä kohtaan. Ensimmäinen väärä askel johtaisi toisiin, kunnes heidän välinsä taivaan kanssa katkeaisivat ja he joutuisivat kiusauksen valtaan.AO3 258.4

»Jumala salli Danielin saada suosion ja armon hoviherrain päällikön edessä», ja tämä suhtautui suopeasti hänen anomukseensa, ettei hänen tarvitsisi saastuttaa itseään. Kuitenkin päällikkö epäröi suostua siihen ja selitti Danielille: »Minä pelkään, että jos herrani, kuningas, joka on määrännyt teidän ruokanne ja juomanne, huomaa teidän kasvonne laihemmiksi kuin muiden ikäistenne nuorukaisten, niin te saatatte minun pääni vaaraan kuninkaan edessä.»AO3 258.5

Silloin Daniel pyysi, että heprealaisista nuorukaisista huolehtimaan määrätty katsastaja antaisi heidän olla syömättä kuninkaan ruokaa ja juomatta hänen viiniään. Hän ehdotti, että heitä koeteltaisiin kymmenen päivän aikana, jolloin heille annettaisiin yk- sinkertaista ruokaa heidän tovereittensa syödessä kuninkaan herkkuja.AO3 258.6

Katsastaja suostui tähän, vaikka pelkäsikin näin joutuvansa kuninkaan epäsuosioon, ja Daniel tiesi selviytyneensä asiasta. Kymmenen päivän koeajan jälkeen katsastajan pelko osoittautui aiheettomaksi. Silloin näet »havaittiin heidät muodoltaan kauniimmiksi ja ruumiiltaan lihavammiksi kuin yksikään niistä nuorukaisista, jotka söivät kuninkaan pöydän ruokaa». Olemukseltaan heprealaiset nuorukaiset näyttivät tovereitaan paremmilta. Tämän johdosta Danielin ja hänen kumppaniensa sallittiin noudattaa yksinkertaista ruokavaliotaan koko koulutuksen ajan.AO3 259.1