Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 3 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Elian usko

    Elian suuren uskon tähden Jumala saattoi käyttää häntä tänä Israelin historian vaikean ahdingon aikana. Kun hän rukoili, hänen uskonsa kurottui tarttumaan taivaan lupauksiin, ja hän rukoili kestävästi niin kauan, kunnes hänen pyyntöihinsä vastattiin. Hän ei odottanut täyttä todistetta siitä, että Jumala oli kuullut häntä, vaan oli valmis uskaltamaan kaiken jumalallisen suosion vähimmänkin merkin perusteella. Kuitenkin se, mitä hän kykeni suorittamaan Jumalan avulla, on kaikkien mahdollista tehdä palvellessaan Jumalaa omassa toimintapiirissään, sillä tuosta Gileadin vuorten profeetasta on kirjoitettu: »Elia oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen» (Jaak. 5:17).AO3 54.2

    Maailmassa tarvitaan tänä aikana tämänkaltaista uskoa - uskoa, joka pitäytyy Jumalan sanan lupauksiin eikä hellitä, ennen kuin taivas kuulee. Tällainen usko yhdistää meidät läheisesti taivaaseen ja vahvistaa meitä selviytymään taistelussa pimeyden voimia vastaan. Entisinä aikoina Jumalan lapset »uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot» (Hebr. 11: 33, 34). Uskon kautta meidän on tänään päästävä niihin korkeuksiin, jotka Jumala on tarkoittanut meille. »Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo» (Mark. 9: 23).AO3 54.3

    Usko liittyy olennaisesti kestävään rukoukseen. »Sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.» »Jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet» (Hebr. 11: 6; 1 Joh. 5: 14, 15). Kun meillä on Jaakobin kestävää uskoa ja Elian peräänantamatonta sitkeyttä, saamme esittää pyyntömme Isälle vedoten hänen kaikkiin lupauksiinsa. Hänen valtakuntansa kunnia on sen varassa, että hän täyttää sanansa.AO3 54.4

    Karmelin vuori alkoi jo verhoutua illan hämyyn Ahabin valmistautuessa laskeutumaan vuorelta. »Ja tuossa tuokiossa taivas kävi mustaksi pilvistä ja myrskytuulesta, ja tuli ankara sade. Mutta Ahab nousi vaunuihinsa ja lähti Jisreeliin.» Matkatessaan kohti kuninkaan kaupunkia pimeässä ja sokaisevassa rankkasateessa Ahab ei voinut nähdä eteensä. Elia, joka Jumalan profeettana oli sinä päivänä nöyryyttänyt Ahabin alamaistensa nähden ja surmannut hänen epäjumalia palvoneet pappinsa, tunnusti hänet yhä Israelin kuninkaaksi, ja kunnian osoitukseksi ja Jumalan voiman vahvistamana hän nyt juoksi kuninkaan vaunujen edellä ja opasti kuninkaan kaupungin portille asti.AO3 54.5

    Tämä Jumalan sanansaattajan ystävällinen teko jumalattomalle kuninkaalle on opetukseksi kaikille, jotka sanovat olevansa Jumalan palvelijoita mutta jotka yliarvostavat itseään. Eräät eivät tahdo alentua suorittamaan mielestään halpaarvoisia tehtäviä. He arkailevat jopa tarpeellisen palveluksen suorittamista siitä pelosta, että heidät tavattaisiin tekemästä palvelijalle kuuluvaa työtä. Näillä on paljon opittavaa Elian esimerkistä. Hänen pyynnöstään taivas oli pidättänyt maalta antejaan kolmen vuoden ajan. Jumala oli osoittanut hänelle erityistä suosiota vastaamalla hänen rukoukseensa Karmelin vuorella taivaallisella tulella, joka kulutti uhrin. Hän oli toimeenpannut Jumalan tuomion surmaamalla epäjumalien profeetat, ja hänen rukoiltuaan sadetta Jumala oli suonut sitä. Mutta kaikkien näiden merkittävien voittojen jälkeen, joilla Jumala oli armossaan kunnioittanut hänen julkista toimintaansa, hän oli yhä valmis suorittamaan palkollisen palvelutehtävän.AO3 55.1

    Jisreelin portilla Elia ja Ahab erosivat toisistaan. Elia halusi jäädä muurien ulkopuolelle, kääriytyi viittaansa ja kävi maahan pitkäkseen nukkumaan. Kuningas siirtyi sisälle kaupunkiin ja pääsi pian palatsinsa suojiin. Siellä hän kertoi vaimolleen päivän ihmeellisistä tapahtumista ja siitä jumalallisen voiman valtavasta ilmestyksestä, joka oli todistanut Israelille, että Herra on tosi Jumala ja Elia hänen valittu sanansaattajansa. Mutta kun Ahab kertoi kuningattarelle epäjumalia palvelleiden profeettojen surmaamisesta, Iisebel raivostui. Hän oli paatunut ja katumaton. Hän kieltäytyi tunnustamasta Karmelin vuoren tapahtumia Jumalan kaitselmuksen valtasuuruudeksi, ja uhmassaan hän röyhkeästi julisti, että Elian oli kuoltava.AO3 55.2

    Samana yönä kuningattaren lähetti herätti väsyneen profeetan ja kertoi hänelle Iisebelin sanoman: »Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vasta, jollen huomenna tähän aikaan tee sinulle samaa, mikä jokaiselle näistä on tehty.»AO3 55.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents