Kuivuuden ja nälänhädän pitkinä vuosina Elia rukoili hartaasti, että israelilaiset kääntyisivät epäjumalanpalveluksestaan kuuliaisiksi Jumalalle. Kärsivällisesti profeetta odotti Herran käden levätessä raskaana lyödyn maan yllä. Nähdessään puutteen ja kurjuuden lisääntyvän joka taholla hän oli pakahtua surusta. Hän kaipasi voimaa, joka nopeasti aikaansaisi uskonpuhdistuksen. Mutta Jumala itse toteutti suunnitelmaansa, eikä hänen palvelijansa voinut muuta kuin edelleenkin rukoilla uskossa ja odottaa ratkaisevan toiminnan alkamista.AO3 38.2

Ahabin aikana vallinnut luopumus oli seurausta vuosikausien pahanteosta. Askel askeleelta, vuosi vuodelta, Israel oli poikennut oikealta tieltä. Sukupolvi toisensa jälkeen he olivat kieltäytyneet tekemästä polkuja suoriksi jaloilleen. Lopulta kansan suuri enemmistö oli jättäytynyt pimeyden voimien valtaan.AO3 38.3

Noin vuosisata oli kulunut siitä, kun Israel oli kuningas Daavidin hallituskaudella iloiten yhtynyt laulamaan ylistysvirsiä Korkeimmalle tunnustaen olevansa täysin riippuvainen hänen päivittäisistä armon osoituksistaan. Näin syvästi kunnioittavaa oli heidän laulunsa:AO3 38.4

»Sinä, meidän autuutemme
Jumala, - aamun ja ehtoon
ääret sinä täytät riemulla.
Sinä pidät maasta huolen,
kastelet sen runsaasti,
sinä teet sen ylen rikkaaksi.
Jumalan virta on vettä täynnä.
Sinä valmistat heidän viljansa,
sillä niin sinä valmistat maan.
Sinä kastelet sen vaot,
sinä muhennat sen
multapaakut,
sadekuuroilla sinä sen pehmität
ja siunaat sen laihon.AO3 38.5

Sinä kaunistat vuoden
hyvyydelläsi,
ja sinun askeleesi
tiukkuvat lihavuutta.
Erämaan laitumet tiukkuvat,
ja kukkulat vyöttäytyvät
riemuun.
Kedot verhoutuvat
lammaslaumoihin,
ja vilja peittää laaksot.
Riemuitaan ja lauletaan!» Ps. 65: 6, 9-14.AO3 40.1

Silloin Israel oli tunnustanut Jumalalle: »Sinä asetit maan perustuksillensa.» He ilmaisivat uskonsa laulamalla:AO3 40.2

»Sinä peitit sen syvyyden
vesillä kuin vaatteella:
vuoria ylempänä seisoivat vedet.
Mutta ne pakenivat
sinun nuhteluasi,
sinun jylinääsi
ne juoksivat pakoon;
vuoret kohosivat
ja laaksot laskeutuivat
paikkoihin, jotka sinä olit
niille valmistanut.
Sinä panit rajan,
jonka yli vedet eivät käy
eivätkä palaja
eittämään maata.» Ps. 104: 5-9.AO3 40.3

Väkevällä voimallaan pitää Ääretön maan, meren ja taivaan luonnonvoimat määrätyissä rajoissaan. Näitä luonnonvoimia hän käyttelee luotujensa onneksi. »Herra avaa rikkaan aarrekammionsa» auliisti »antaakseen — sateen aikanansa ja siunatakseen» ihmiskätten työt (5 Moos. 28:12).AO3 40.4

»Sinä kuohutit
laaksoista lähteet,
jotka vuorten välillä vuotavat.
Ne antavat juoman
kaikille metsän eläimille,
villiaasit niistä janonsa
sammuttavat.
Niiden partailla asuvat
taivaan linnut
ja visertävät lehvien välissä. -
Sinä kasvatat ruohon karjalle
ja kasvit ihmisen tarpeeksi.
Niin sinä tuotat maasta leivän
ja viinin, joka ilahuttaa
ihmisen sydämen;
niin sinä saatat kasvot
öljystä kiiltäviksi,
ja leipä vahvistaa
ihmisen sydäntä. -
Kuinka moninaiset
ovat sinun tekosi, Herra!
Sinä olet ne kaikki
viisaasti tehnyt,
maa on täynnä sinun luotujasi.
Merikin, suuri ja aava
siinä vilisee lukemattomat
laumat pieniä ja suuria eläviä.

Ne kaikki odottavat sinua,
että antaisit heille ruuan ajallansa.
Sinä annat niille,
ja ne kokoavat,
sinä avaat kätesi,
ja ne ravitaan hyvyydellä.» Ps. 104: 10-15, 24-28.AO3 40.5

Israelilaisilla oli ollut ylen määrin iloitsemisen syytä. Herra oli johdattanut heidät maahan, joka vuoti maitoa ja mettä. Jumala oli vakuuttanut heille erämaanvaelluksen aikana opastavansa heidät maahan, jossa heidän ei tarvinnut koskaan kärsiä sateen puutetta. »Sillä se maa, jota sinä menet omaksesi ottamaan», hän oli sano- nut heille, »ei ole niinkuin Egyptin maa, josta te olette lähteneet ja jota sinä, siemenesi siihen kylvettyäsi, jalalla polkien kastelit niinkuin vihannestarhaa. Vaan se maa, jota te menette omaksenne ottamaan, on maa, jossa on vuoria ja laaksoja ja joka juo vettä taivaan sateesta, maa, josta Herra, sinun Jumalasi, pitää huolen ja jota Herran, sinun Jumalasi, silmät aina katsovat, vuoden alusta sen loppuun saakka.»AO3 40.6

Sateen runsauden lupaus oli annettu kuuliaisuuden ehdolla. Sen oli Herra selvästi julistanut: »Jos nyt tottelette minun käskyjäni, jotka minä tänä päivänä teille annan, niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja palvelette häntä kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne, niin minä annan teidän maallenne sateen ajallansa, syyssateen ja kevätsateen, ja sinä saat korjata viljasi ja viinisi ja öljysi. Ja minä annan sinun karjallesi ruohoa kedoilla: ja sinä syöt ja tulet ravituksi.»AO3 41.1

»Varokaa», oli Herra kehottanut kansaansa, »ettei teidän sydämenne antaudu vieteltäväksi, niin että poikkeatte pois ja palvelette muita jumalia ja niitä kumarratte; muutoin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän sulkee taivaan, niin ettei tule sadetta eikä maa anna satoansa, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra teille antaa» (5 Moos. 11:10-17).AO3 41.2

Edelleen hän oli varoittanut israelilaisia: »Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä», niin »taivaasi, joka on sinun pääsi päällä, on niinkuin vaski, ja maa, joka on allasi, on niinkuin rauta. Herra muuttaa sinun maasi sateen tomuksi ja tuhaksi; taivaasta se tulee sinun päällesi, kunnes tuhoudut» (5 Moos. 28: 15, 23, 24).AO3 41.3

Nämä olivat Herran viisaita neuvoja muinaiselle kansalleen. »Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne», hän oli käskenyt valittua kansaansa, »ja sitokaa ne merkiksi käteenne, ja ne olkoot muistolauseena otsallanne; ja opettakaa ne lapsillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi» (5 Moos. 11: 18, 19). Selviä nämä käskyt olivat, mutta vuosisatain kuluessa ja sukupolven toisensa jälkeen unohtaessa nämä ohjeet, jotka oli annettu heidän hengelliseksi hyvinvoinnikseen, luopumuksen tuhoisat vaikutukset uhkasivat pyyhkäistä sivuun kaikki jumalallisen armon pystyttämät suojaaidat.AO3 41.4

Näin oli jouduttu siihen, että Jumala nyt antoi ankarimpien rangaistustensa kohdata kansaansa. Elian ennustus täyttyi hirvittävällä tavalla. Kolmen vuoden ajan etsittiin tätä kärsimysten sanansaattajaa kaupungista kaupunkiin ja maasta maahan. Ahabin valtaalueella monet hallitsijat olivat vannoneet kunniansa kautta, ettei tuota outoa profeettaa tavattaisi heidän alueeltaan. Etsintää jatkettiin kuitenkin, sillä Iisebel ja Baalin profeetat vihasivat Eliaa niin katkerasti, että koettivat kaikin mahdollisin keinoin saada hänet käsiinsä. Ja sadetta ei vain tullut.AO3 41.5

Sarpatin leski

Jälleen Ahabin edessä