Nehemia puolustaa köyhien oikeuksia

Lopulta kansa kertoi oloistaan Nehemialle. »Katso», he sanoivat, »meidän täytyy antaa poikamme ja tyttäremme orjiksi, ja tyttäriämme on jo annettukin orjuuteen, emmekä me voi sille mitään, koska peltomme ja viinitarhamme ovat toisten käsissä.»AO3 364.2

Selostus tästä julmasta sorrosta sai Nehemian syvän suuttumuksen valtaan. »Kun minä kuulin heidän valituksensa ja nämä puheet», hän sanoo, »vihastuin minä kovin.» Hän käsitti, että saadakseen tavaksi tulleen riiston ja kiristyksen loppumaan, hänen oli päättävästi ruvettava puolustamaan oikeutta. Luonteelleen ominaisella tarmolla ja lujuudella hän ryhtyi helpottamaan veljiensä asemaa.AO3 364.3

Nehemia ei välittänyt vähääkään siitä, että sortajat olivat rikkaita miehiä, joiden tukea tarvittiin kipeästi kaupungin jälleenrakennustyössä. Hän nuhteli ankarasti ylimyksiä ja esimiehiä, ja kutsuttuaan kansan suureen kokoukseen hän esitti heille Jumalan tätä asiaa koskevat vaatimukset.AO3 364.4

Hän palautti heidän mieleensä sen, mitä oli tapahtunut kuningas Aahaan hallitusaikana. Hän toisti sanoman, jolla Jumala oli siihen aikaan nuhdellut Israelia julmuudesta ja sorrosta. Juudan lapset olivat joutuneet epäjumalanpalvontansa tähden veljiensä, Israelin kansan, käsiin, vaikka nämä palvoivat epäjumalia vieläkin enemmän. Antaen vihalleen täyden vallan israelilaiset olivat taistelussa surmanneet useita tuhansia Juudan miehiä ja ottaneet kaikki vaimot ja lapset mukaansa pitääkseen heidät orjinaan tai myydäkseen orjiksi pakanoille.AO3 364.5

Juudan syntien vuoksi Herra ei ollut puuttunut asiaan eikä estänyt taistelua, mutta profeetta Oodedin välityksellä hän nuhteli voittoisaa aseväkeä heidän julmasta aikeestaan: »Ja nyt te ajattelette pakottaa tämän Juudan väen ja Jerusalemin orjiksenne ja orjattariksenne. Eikö teillä jo ole tunnollanne kyllin rikkomuksia Herraa, Jumalaanne, vastaan» (2 Aikak. 28: 10). Ooded varoitti Israelin kansaa siitä, että Herra oli vihastunut heihin ja rankaisisi heitä siitä vääryydestä ja sorrosta, jota he olivat harjoittaneet. Kuultuaan nämä sanat aseväki luovutti vankinsa ja saaliinsa päämiesten ja kaiken kansan edessä. Sitten eräät Efraimin heimon johtavat miehet »ottivat huostaansa vangit ja antoivat saaliista vaatteita kaikille heidän joukossaan, jotka olivat alasti. He antoivat näille vaatteita ja kenkiä, ruokaa ja juomaa, voitelivat heitä ja toimittivat heille, kaikille uupuneille, aasit ja veivät heidät Jerikoon, Palmukaupunkiin, lähelle heidän veljiänsä» (jae 15).AO3 364.6

Nehemia ja muutamat toiset olivat lunastaneet eräitä juutalaisia, jotka oli myyty pakanoille, ja nyt hän mainitsi tämän vastakohtana niiden menettelylle, jotka orjuuttivat veljiään vain saadakseen aineellista voittoa. »Ette te siinä tee hyvin», hän sanoi. »Teidänhän tulisi vaeltaa meidän Jumalamme pelossa jo pakanain, meidän vihollistemme, häväistyksen tähden.»AO3 365.1

Nehemia selitti heille, että Persian kuninkaan valtuuttamana käskynhaltijana hänkin olisi voinut vaatia suuria luovutuksia omaan käyttöönsä. Mutta hän ei ollut ottanut edes sitä, mihin hänellä oli oikeus, vaan oli anteliaasti avustanut puutteessa olevia köyhiä. Hän kehotti kiristykseen syyllistyneitä juutalaisia ylimyksiä lopettamaan tämän väärän toimintansa, luovuttamaan köyhien maat takaisin samoin kuin köyhiltä kiskomansa korot sekä lainaamaan heille vastedes ilman takuita ja korkoa.AO3 365.2

Nehemia puhui nämä sanansa kaiken kansan kuullen. Jos ylimykset olisivat halunneet puolustaa menettelyään, heillä oli nyt siihen tilaisuus. Mutta he eivät selitelleet mitään vaan vastasivat: »Me luovutamme ne emmekä vaadi heiltä mitään; me teemme, niinkuin olet sanonut.» Silloin Nehemia vannotti heitä pappien läsnäollessa tekemään niin ja täyttämään lupauksensa. »Ja koko seurakunta sanoi: ‘Amen’, ja ylisti Herraa. Ja kansa teki, niinkuin oli sanottu.»AO3 365.3