Jumala puhuttelee Eliaa

Lähestyen koeteltua palvelijaansa Jumala esitti hänelle kysymyksen: »Mitä sinä täällä teet, Elia?» Minä lähetin sinut Keritin purolle ja sen jälkeen Sarpatin lesken luo. Minä käskin sinun palata Israeliin ja esiintyä epäjumalia palvovien pappien edessä Karmelin vuorella. Minä vahvistin sinua niin, että saatoit opastaa kuninkaan vaunut Jisreelin portille. Mutta kuka käski sinun paeta kiireesti tänne erämaahan? Mitä asiaa sinulla täällä on?AO3 61.3

Katkeroituneena Elia saattoi vain valittaa: »Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.»AO3 61.4

Enkeli kehotti Eliaa lähtemään luolasta, nousemaan vuorelle Herran eteen ja kuuntelemaan hänen sanaansa. »Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle.»AO3 61.5

Jumala ei halunnut ilmaista itseään palvelijalleen millään voimansa mahtavalla ilmauksella, vaan siihen sopi paremmin »hiljainen tuulen hyminä». Hän halusi opettaa Elialle, ettei suurinta huomiota herättävä toiminta aina täytä parhaiten hänen tarkoitustaan. Elian odotellessa Herran ilmestystä myrsky raivosi, salamat leimahtelivat ja kuluttava tuli pyyhkäisi ohi, mutta Jumala ei ollut näistä missään. Sitten tuli hiljainen tuulen hyminä, ja profeetta peitti kasvonsa Herran läsnäolon edessä. Hänen ärtyisyytensä vaimeni, mielensä lauhtui ja tyyntyi. Nyt hän tiesi, että hiljainen luottamus, luja turvautuminen Jumalaan, toisi hänelle aina avun silloin, kun hän tarvitsisi sitä.AO3 62.1

Sielu ei aina tule vakuuttuneeksi eikä käänny silloin, kun Jumalan totuutta esitetään kaikkein oppineimmalla tavalla. Ei ihmissydäntä aina tavoiteta kaunopuheisuuden tai logiikan avulla, vaan Pyhän Hengen suloisella vaikutuksella, mikä hiljaa mutta varmasti muuttaa ja kehittää luonnetta. Jumalan Hengen hiljaisessa tuulen hyminässä on sydäntä muuttavaa voimaa.AO3 62.2

»Mitä sinä täällä teet, Elia?» kysyi ääni, ja jälleen profeetta vastasi: »Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.»AO3 62.3

Herra vastasi Elialle, etteivät väärintekijät Israelissa jäisi vaille rangaistustaan. Oli erityisesti valittava miehiä toimeenpanemaan se jumalallinen rangaistus, joka oli tarkoitettu epäjumalia palvoneelle valtakunnalle. Oli ryhdyttävä jyrkkiin toimenpiteisiin, jotta kaikki saisivat tilaisuuden siirtyä tosi Jumalan puolelle. Elian itsensä oli palattava Israeliin ja yhdessä toisten kanssa aikaansaatava uskonpuhdistus. »Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit», kuului Herran käsky, »erämaan kautta Damaskoon. Mene ja voitele Hasael Aramin kuninkaaksi. Ja voitele Jeehu, Nimsin poika, Israelin kuninkaaksi. Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, AabelMeholasta. Ja on tapahtuva näin: joka välttää Hasaelin miekan, sen surmaa Jeehu, ja joka välttää Jeehun miekan, sen surmaa Elisa.»AO3 62.4

Elia oli luullut olevansa Israelissa ainoa tosi Jumalan palvelija. Mutta hän, joka lukee kaikkien sydämen, ilmaisi profeetalle, että oli monia muitakin, jotka pitkän luopumuskauden ajan olivat pysyneet hänelle uskollisina. Jumala sanoi: »Mutta minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta: kaikki polvet, jotka eivät ole notkistuneet Baalille, ja kaikki suut, jotka eivät ole hänelle suuta antaneet.»AO3 62.5