Kuninkaan suostumus matkalle

Lopulta isänmaanystävän sydäntä kalvava suru ei ollut enää salattavissa. Unettomat yöt ja huolekkaat päivät painoivat leimansa hänen kasvoihinsa. Kuningas oli omasta turvallisuudestaan tarkoin huolehtivana oppinut lukemaan kasvoista teeskentelytkin, ja hän huomasi jonkin salaisen huolen vaivaavan juomanlaskijaansa. »Minkätähden sinä olet niin murheellisen näköinen», hän kysyi. »Ethän ole sairas; sinulla on varmaan jokin sydämensuru.»AO3 352.3

Kysymys teki Nehemian todella levottomaksi. Varmaan kuningas suuttuisi kuullessaan, että hänen hoviväkensä ajatukset kesken palvelutehtävien harhailivat kaukana tämän ahdistetun kansan asioissa. Eikö rikkoja näin vaarantanut suorastaan henkeään? Oliko hänen nyt luovuttava rakkaasta suunnitelmastaan - Jerusalemin voiman palauttamisesta? »Silloin», hän kirjoittaa, »minä peljästyin kovin.» Huulet vavisten ja kyynelsilmin hän ilmaisi surunsa syyn. »Eläköön kuningas iankaikkisesti», hän vastasi. »Kuinka minä en olisi murheellisen näköinen, kun se kaupunki, jossa minun isieni haudat ovat, on autio ja sen portit tulella poltetut?»AO3 352.4

Jerusalemin olojen selostaminen herätti kuninkaan myötätunnon tekemättä häntä epäluuloiseksi. Hänen toinen kysymyksensä antoi Nehemialle kauan kaivatun tilaisuuden: »Mitä sinä siis pyydät?» Mutta Jumalan mies ei rohjennut vastata ennen kuin hän oli pyytänyt ohjeita Artakserksestä korkeammalta Olennolta. Hänellä oli suoritettavanaan pyhä luottamustehtävä, johon hän tarvitsi kuninkaan apua, ja hän käsitti miten paljon riippui siitä, osaisiko hän esittää asian sillä tavoin että saisi hänen hyväksymisensä ja aineellisen tukensa. »Niin minä rukoilin», hän sanoi, »taivaan Jumalaa.» Tuossa lyhyessä rukouksessa Nehemia painautui lähelle kuningasten Kuningasta ja sai tuekseen voiman, joka voi saada sydämet kääntymään niin kuin jokien suuntaa muutetaan.AO3 353.1

Sellaiseen rukoukseen kuin Nehemia esitti hädän hetkenään kristittykin voi turvautua silloin, kun muulla tavoin rukoilemiseen ei ehkä ole mahdollisuutta. Elämän kiireiden keskellä, ahtaudessa ja miltei ylivoimaisten huolten vaivaamana hän voi anoa Jumalalta taivaallista johdatusta. Kun maalla tai merellä matkustavia uhkaa jokin suuri vaara, hekin voivat näin hakeutua taivaan suojaan. Yllättävän vaikeuden tai vaaran aikana on lupa pyytää apua häneltä, joka on sitoutunut auttamaan uskollisia, uskovia omiaan aina, kun he vain rukoilevat häntä. Kaikissa olosuhteissa, kun murhe ja huolet tai ankara kiusaus masentavat sielua, voidaan saada varmuutta, tukea ja apua turvautumalla lupauksensa täyttävän Jumalan kestävään rakkauteen ja voimaan.AO3 353.2

Esitettyään tuon lyhyen rukouksensa kuningasten Kuninkaalle Nehemia rohkaistui kertomaan Artakserkseelle toivovansa, että hänet vapautettaisiin joksikin aikaa tehtävistään hovissa, ja hän pyysi lupaa lähteä rakentamaan Jerusalemin hävitettyjä tienoita ja tekemään sen jälleen vahvaksi ja varustetuksi kaupungiksi. Tällä pyynnöllä oli ratkaiseva merkitys Juudan kansakunnan tulevalle kohtalolle. »Ja kuningas myönsi minulle sen», kertoo Nehemia, »koska minun Jumalani hyvä käsi oli minun päälläni.»AO3 353.3

Saatuaan pyytämänsä avun Nehemia kävi varovasti suunnitellen käsiksi niihin valmisteluihin, jotka takaisivat hankkeen onnistumisen. Sen turvaamiseksi hän ryhtyi kaikkiin varotoimiin. Omille maanmiehilleenkään hän ei ilmaissut suunnitelmaansa. Vaikka hän tiesi, että monet iloitsisivat hänen menestyksestään, hän pelkäsi, että muutamat voisivat varomattomuudellaan tehdä hänen vihamiehensä kateellisiksi ja kukaties pilata koko yrityksen.AO3 353.4

Kuningas oli suostunut Nehemian anomukseen niin auliisti, että tämä rohkaistui pyytämään vielä lisäapuakin. Lisäämään retkensä arvokkuutta ja vaikutusvaltaa sekä turvaksi matkan varrella hän pyysi ja sai sotilassaattueen. Kuningas antoi hänelle myös kirjeitä Eufratvirran takaisten maakuntien käskynhaltijoille, joiden alueen kautta hänen oli kuljettava matkallaan Juudeaan. Vielä hän sai kirjeen vietäväksi Libanonin vuoriston metsäalueen kuninkaalliselle metsänvartijalle, jotta tämä antaisi hänelle rakennustöihin sopivaa puutavaraa. Jottei päästäisi valittamaan, että Nehemia oli ylittänyt valtuutensa, hän huolehti tarkoin siitä, että hänelle suodut etuoikeudet ja käskyvalta olivat selvästi rajatut.AO3 353.5

Tämä esimerkki viisaasta harkinnasta ja päättävästä toiminnasta sopii opetukseksi kaikille kristityille. Jumalan lasten ei tule vain rukoilla uskossa vaan myös toimia ahkerasti ja kaukonäköisen varovasti. He joutuvat moniin vaikeuksiin ja useinkin estävät kaitselmusta toimimasta heidän hyväkseen, koska he eivät katso harkitsevuudella ja tunnollisella vaivannäöllä olevan paljonkaan tekemistä uskonnon kanssa. Nehemia ei katsonut täyttäneensä velvollisuuttaan sillä että itki ja rukoili Herran edessä. Hän liitti rukouksiinsa pyhää yrittämistä, vakavaa ja rukouksin tuettua ponnistelua sen hankkeen menestykseksi, johon hän oli ryhtynyt. Huolellinen harkinta ja kypsät suunnitelmat ovat yhtä tärkeitä nykyajan pyhien yritysten yhteydessä kuin ne olivat Jerusalemin muureja rakennettaessa. Nehemia ei jättänyt asioita sattuman varaan. Hän hankki puuttuvat varat niiltä, joilla oli varaa luovuttaa niitä. Herra on vieläkin valmis liikuttamaan niiden mieltä, joiden hallussa on hänen omaisuuttaan, auttaakseen siten totuuden asiaa. Niiden jotka tekevät hänen työtänsä, tulee käyttää hyväkseen sitä apua, jota hän saa ihmiset antamaan. Näillä varoilla voidaan edistää totuuden valon leviämistä moniin henkisessä pimeydessä oleviin maihin. Lahjojen antajat eivät ehkä usko Kristukseen eivätkä tunne hänen sanaansa, mutta sen perusteella ei sovi kieltäytyä vastaanottamasta heidän lahjojaan.AO3 354.1