Jumalan pitkämielisyys luopiokansaa kohtaan

Kolmen vuoden ajan Rehabeam koetti osoittaa oppineensa jotakin kuninkuutensa alussa saamastaan surullisesta kokemuksesta, ja hän onnistuikin tässä yrityksessään. Hän »linnoitti lujasti Juudan kaupunkeja. — Hän varusti linnoitukset ja sijoitti niihin päämiehiä sekä muonavarastoja, öljyä ja viiniä.» Hän linnoitti nämä kaupungit huolellisesti ja »varusti ne hyvin lujasti» (2 Aikak. 11: 5, 11, 12). Mutta se, että Juuda menestyi Rehabeamin kuninkuuden alkuvuosina, ei johtunut varsinaisesti näistä toimenpiteistä vaan siitä, että he tunnustivat Jumalan korkeimmaksi Hallitsijakseen. Tämä koitui Juudan heimoille eduksi. Heihin liittyi monia Jumalaa pelkääviä miehiä myös pohjoisista heimoista. Raamattu kertoo, että »heitä seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle. Näin he vahvistivat Juudan valtakuntaa ja tukivat Rehabeamia, Salomon poikaa, kolme vuotta; sillä he vaelsivat Daavidin ja Salomon teitä kolme vuotta» (jakeet 16,17).AO3 14.1

Jatkamalla tähän tapaan Rehabeam olisi voinut suureksi osaksi korjata aikaisemmat virheensä ja saada kansan jälleen luottamaan siihen, että hän pystyi hallitsemaan sitä kunnollisesti. Mutta innoitettu sana joutuu ikäväksemme toteamaan Salomon seuraajan sellaiseksi, joka vaikutuksellaan varsin heikosti herätti kuuliaisuutta Herraa kohtaan. Vaikka hän olikin luonnostaan itsepäinen, itsevarma, omaa tahtoaan toteuttava ja taipuvainen palvelemaan epäjumalia, hän olisi silti voinut, jos hän olisi täysin luottanut Jumalaan, kehittyä lujaluonteiseksi, vahvauskoiseksi ja Jumalan käskyille kuuliaiseksi. Mutta sitä mukaa kuin aikaa kului, kuningas alkoi yhä enemmän luottaa asemaansa ja vahvasti linnoittamiinsa kaupunkeihin. Vähitellen perityt heikkoudet saivat hänet taipumaan kokonaan epäjumalien palvontaan. »Kun Rehabeamin kuninkuus oli vahvistunut ja hän oli voimistunut, hylkäsi hän Herran lain, hän ja koko Israel hänen kanssaan» (2 Aikak. 12:1).AO3 14.2

Miten murheelliset ja syvämerkityksiset ovatkaan sanat: »Ja koko Israel hänen kanssaan»! Kansa, jonka Jumala oli valinnut valistamaan ympärillä asuvia kansoja, oli nyt hylkäämässä voimansa Alkulähteen ja pyrkimässä tulemaan näiden kaltaiseksi. Kuten Salomon niin Rehabeaminkin huono esimerkki johti monet harhaan. Jokseenkin samoin kuin heidän käy jokaisen pahantekijän vielä nykyäänkin - hänen pahuutensa tarttuu toisiinkin. Kukaan ei elä vain itselleen. Kukaan ei yksin tuhoudu pahuuteensa. Elämänsä vaikutuksella jokainen joko valaisee ja ilahduttaa toisten vaellusta tai johtaa heidät synk- kään epätoivoon ja turmioon. Johdamme toisia joko ylöspäin, onneen ja kuolemattomaan elämään, tai alaspäin, suruun ja iankaikkiseen kuolemaan. Mutta jos teoillamme vahvistamme toisten pahoja kykyjä tai herätämme ne toimimaan, osallistumme heidän syntiinsä.AO3 14.3

Jumala ei jättänyt Juudan kuninkaan luopumusta rankaisematta. »Kuningas Rehabeamin viidentenä hallitusvuotena hyökkäsi Siisak, Egyptin kuningas, Jerusalemin kimppuun, sillä he olivat tulleet uskottomiksi Herraa kohtaan. Hänellä oli mukanaan sotavaunuja tuhat kaksisataa ja ratsumiehiä kuusikymmentä tuhatta, ja lukematon oli väki, joka tuli hänen kanssaan Egyptistä. - Ja hän valloitti Juudan varustetut kaupungit ja tuli aina Jerusalemiin saakka.AO3 15.1

»Niin profeetta Semaja tuli Rehabeamin ja Juudan päämiesten tykö, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin Siisakia pakoon, ja hän sanoi heille: ‘Näin sanoo Herra: Te olette hyljänneet minut, sentähden olen minäkin hyljännyt teidät Siisakin käsiin’» (jakeet 2-5).AO3 15.2

Kansa ei ollut mennyt luopumuksessaan vielä niin pitkälle, että olisi väheksynyt Jumalan rangaistustuomioita. Se käsitti maahan hyökänneen Siisakin aiheuttamat tappiot Jumalan sallimiksi ja nöyrtyi joksikin ajaksi. »Herra on vanhurskas», se tunnusti.AO3 15.3

»Kun Herra näki heidän nöyrtyvän, tuli Semajalle tämä Herran sana: ‘He ovat nöyrtyneet; minä en tuhoa heitä, vaan minä annan heidän hädin tuskin pelastua, eikä minun vihaani vuodateta Jerusalemin päälle Siisakin käden kautta. Kuitenkin heidän on tultava hänen palvelijoikseen, että he tulisivat tietämään, mitä on palvella minua ja mitä on palvella vieraitten maitten valtakuntia.’AO3 15.4

»Niin Siisak, Egyptin kuningas, hyökkäsi Jerusalemin kimppuun ja otti Herran temppelin aarteet ja kuninkaan linnan aarteet, otti kaikki tyynni. Hän otti myös kaikki kultakilvet, jotka Salomo oli teettänyt. Kuningas Rehabeam teetti niiden sijaan vaskikilvet ja jätti ne henkivartijain päälliköitten haltuun, jotka vartioivat kuninkaan linnan ovella. - Sentähden, että Rehabeam nöyrtyi, kääntyi Herran viha hänestä pois, niin ettei tullut täydellistä tuhoa; ja olivathan asiat Juudassa vielä hyvin» (jakeet 6-12).AO3 16.1

Mutta kun selvittiin ahdingosta ja kansakunta alkoi jälleen menestyä, monet unohtivat pelkonsa ja ryhtyivät taas palvelemaan epäjumalia. Näihin liittyi kuningas Rehabeamkin. Vaikka hänen kokemansa onnettomuus olikin nöyryyttänyt häntä, hän ei kuitenkaan ratkaisevasti muuttanut elämäntapaansa. Hän unohti sen opetuksen, jonka Jumala oli koettanut antaa hänelle, ja vajosi jälleen niihin synteihin, jotka olivat saattaneet kansakunnan vaikeuksiin. Elettyään vielä muutamia kunniattomia vuosia, joiden aikana »hän teki sitä, mikä on pahaa, sillä hän ei kiinnittänyt sydäntänsä etsimään Herraa, - Rehabeam meni lepoon isiensä tykö, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Ja hänen poikansa Abia tuli kuninkaaksi hänen sijaansa» (jakeet 14,16).AO3 16.2

Valtakunnan jakautuessa Rehabeamin kuninkuuden alkuvuosina Israel alkoi menettää loistoaan pääsemättä enää koskaan entiseen kukoistukseensa. Seuraavien vuosisatojen kuluessa Daavidin valtaistuimella oli ajoittain niin siveellisesti ryhdikkäitä, arvostelukykyisiä ja kaukokatseisia miehiä, että heidän kuninkuutensa aikana Juudan kansan saamat siunaukset levisivät naapurimaihinkin. Aika ajoin kunnioitettiin Herran nimeä ja hänen lakiaan enemmän kuin mitään väärää jumalaa. Ajasta toiseen ilmaantui voimallisia profeettoja vahvistamaan hallitsijoita ja rohkaisemaan kansaa pysymään jatkuvasti uskollisena. Mutta sitä pahuuden kylvöä, joka versoi jo Rehabeamin tullessa kuninkaaksi, ei koskaan saataisi kokonaan juurituksi pois. Aika ajoin tuo Jumalan kerran suosima kansa vajoaisi niin matalalle, että se tulisi pakanain sananparreksi.AO3 16.3

Epäjumalia palvelevien turme luksesta huolimatta Jumala armossaan teki kaikkensa estääkseen jakautunutta valtakuntaa tuhoutumasta lopullisesti. Ja vaikka hänen suunnitelmansa Israelin suhteen näyttivät vuosien mittaan epäonnistuvan täydellisesti niiden juonittelujen vuoksi, joihin pahuuden henkivallat yllyttivät ihmisiä, hänen havaittiin yhä toteuttavan siunauksellisia tarkoituksiaan valitun kansan maanpakolaisuuden ja jälleenrakentamisen aikoina.AO3 16.4

Valtakunnan jakautuminen oli vain alkuna niille ihmeellisille vai- heille, jotka ilmaisevat Jumalan pitkämielisyyttä ja säälivää armoa. Selvittyään siitä ahdistusten tulikokeesta, johon he joutuivat perittyjen ja hankittujen huonojen taipumustensa vuoksi, joutuisivat ne, joista Jumala koetti puhdistaa itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee, lopulta tunnustamaan:AO3 16.5

»Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? — Sillä kaikissa kansojen viisaissa ja kaikissa heidän valtakunnissansa ei ole yhtäkään sinun vertaistasi. — Herra on totinen Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas» (Jer. 10: 6, 7,10).AO3 17.1

Epäjumalien palvojat saisivat lopulta oppia, että väärät jumalat ovat voimattomia nostamaan ja pelastamaan. »Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta» (jae 11). Ihminen voi löytää levon ja rauhan vain ollessaan alamainen elävälle Jumalalle, kaiken Luojalle ja Hallitsijalle.AO3 17.2

Yksimielisesti tulisivat kuritetut ja katuvat Israel ja Juuda lopulta uudistamaan liittosuhteensa isiensä Jumalan, Herran Sebaotin, kanssa. Hänestä he julistaisivat:AO3 17.3

»Hän on tehnyt maan
voimallansa,
vahvistanut maanpiirin
viisaudellansa
ja levittänyt taivaat taidollansa.
Kun hän jylisee,
käy vetten pauhina taivaalla,
ja hän nostaa pilvet maan
ääristä,
tekee salamat ja sateen
ja tuo tuulen
sen säilytyspaikoista.
Järjetön on jokainen ihminen,
tietoa vailla,
häpeän saa jokainen kultaseppä
veistetystä kuvasta,
petosta on hänen valamansa
kuva,
eikä niissä henkeä ole.
Turhuutta ne ovat,
naurettavia tekeleitä;
kun niiden rangaistus tulee,
ne hukkuvat.
Näiden kaltainen ei ole hän,
joka on Jaakobin osa,
sillä hän on kaiken Luoja,
ja Israel on hänen
perintösukunsa:
Herra Sebaot on hänen
nimensä.» Jer. 10: 12-16AO3 17.4