Elia noudatti käskyä ja »meni näyttäytymään Ahabille». Suunnilleen samaan aikaan kun profeetta lähti matkalleen Samariaan, Ahab oli ehdottanut palatsinsa päällikölle Obadjalle, että he tutkisivat tarkoin kaikki vesilähteet ja purot löytääkseen ruohoa nälkiintyneille karjalaumoilleen. Kauan jatkunut kuivuus vaikutti kipeästi jo kuninkaan hoviinkin. Kuningas oli hyvin huolissaan taloutensa tulevaisuudesta. Siksi hän päätti lähteä itse palvelijansa kanssa tutkimaan eräitä tunnettuja kohtia, joista saattoi löytyä laidunta. »Ja he jakoivat keskenään kuljettavansa maan. Ahab kulki toista tietä yksinänsä, ja Obadja kulki toista tietä yksinänsä.AO3 42.2

»Kun nyt Obadja oli matkalla, niin katso, Elia tuli häntä vastaan. Tuntiessaan tämän hän heittäytyi kasvoillensa ja sanoi: ‘Sinäkö se olet, herrani Elia?’»AO3 42.3

Israelin luopumuksen aikana Obadja oli pysynyt uskollisena. Hänen isäntänsä, kuningas, ei ollut pystynyt estämään häntä olemasta kuuliainen elävälle Jumalalle. Nyt hän sai kunniatehtävän Elialta, joka sanoi: »Mene ja sano herrallesi: ‘Katso, Elia on täällä.’»AO3 42.4

Kauhuissaan Obadja huudahti: »Mitä minä olen rikkonut, koska annat palvelijasi Ahabin käsiin, hänen surmattavakseen?» Tällaisen sanoman vieminen Ahabille merkitsi varmaa kuolemaa. »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää», Obadja selitti profeetalle, »ei ole sitä kansaa eikä sitä valtakuntaa, josta minun herrani ei olisi lähettänyt etsimään sinua, mutta kun on vastattu: ‘Ei hän ole täällä’, on hän vannottanut sillä valtakunnalla ja sillä kansalla valan, ettei sinua ole löydetty. Ja nyt sinä sanot: ‘Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä.’ Kun minä lähden pois luotasi, niin Herran Henki kuljettaa sinut, en tiedä minne, ja kun minä menen ilmoittamaan Ahabille eikä hän löydä sinua, niin hän tappaa minut.»AO3 42.5

Hartaasti Obadja pyysi profeettaa, ettei tämä painostaisi häntä. »Palvelijasi on peljännyt Herraa nuoruudestaan asti», hän vakuutti, ja lisäsi: »Eikö herralleni ole kerrottu, mitä minä tein, kun Iisebel tappoi Herran profeetat: kuinka minä piilotin luolaan sata Herran profeettaa, viisikymmentä kerrallaan, ja elätin heitä leivällä ja vedellä? Ja nyt sinä sanot: ‘Mene ja sano herrallesi: Katso, Elia on täällä’, ja niin hän tappaa minut.»AO3 42.6

Juhlallisesti vannoen Elia lupasi Obadjalle, ettei tämän tarvitsisi lähteä asialle turhaan. »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, jonka edessä minä seison», hän julisti, »minä näyttäydyn tänä päivänä hänelle.» Näin vakuuttuneena »Obadja meni Ahabia vastaan ja ilmoitti hänelle tämän».AO3 42.7

Hämmästyneenä ja kauhuissaan kuningas kuunteli sanomaa mieheltä, jota hän pelkäsi ja vihasi ja jota hän oli niin sitkeästi etsinyt. Hän tiesi hyvin, ettei Elia vaarantaisi henkeään vain tavatakseen hänet. Saattoiko olla mahdollista, että profeetta aikoi jälleen ennustaa onnettomuutta Israelille? Pelko valtasi kuninkaan mielen. Muistaessaan Jerobeamin kuivettuneen käden Ahab ei uskaltanut olla noudattamatta saamiaan kehotuksia, eikä hän tohtinut kohottaa kättään Jumalan sanansaattajaa vastaan. Niinpä vapiseva kuningas lähti sotilas saattueen seuraamana tapaamaan profeettaa.AO3 42.8

Vihdoin kuningas ja profeetta seisoivat kasvokkain. Kiihkeästä vihastaan huolimatta kuningas näyttää Elian läsnäollessa menettäneen kaiken rohkeutensa ja voimansa. Hänen sopertavat alkusanansa: »Siinäkö sinä olet, sinä, joka syökset Israelin onnettomuuteen», paljastavat hänen sydämensä syvimmät tunteet. Ahab tiesi, että Jumala oli sanallaan saanut taivaan vasken kaltaiseksi, mutta silti hän koetti vierittää syyn maata kohdanneesta ankarasta rangaistuksesta profeetan niskoille.AO3 43.1

Väärintekijän on luonnollista pitää Jumalan sanansaattajia niiden onnettomuuksien aiheuttajina, jotka kohtaavat heitä varmana seurauksena siitä, että he ovat poikenneet vanhurskauden tieltä. Saatanan valtaan antautuneet eivät pysty näkemään asioita, niin kuin Jumala näkee ne. Kun totuuden peiliä pidetään heidän edessään, heitä harmittaa jo ajatuskin siitä, että se nuhtelisi heitä. Synnin sokaisemina he kieltäytyvät tekemästä parannusta. Heistä tuntuu, että Jumalan palvelijat ovat kääntyneet heitä vastaan ja ansaitsevat ankarat moitteet.AO3 43.2

Tietoisena syyttömyydestään Elia ei Ahabin edessä seisoessaan yrittänytkään puolustella itseään tai imarrella kuningasta. Ei hän liioin koettanut välttyä kuninkaan vihalta kertomalla iloisen uutisen siitä, että kuivuus pian päättyisi. Hän ei myöskään pyydä mitään anteeksi. Harmissaan ja toisaalta innokkaana puolustamaan Jumalan kunniaa hän tor- juu Ahabinsyytöksen ja selittää pelottomasti kuninkaalle, että tämänsynnit jatämän isien synnit ne ovat aiheuttaneet Israelille tämän hirveän onnettomuuden. »En minä syökse Israelia onnettomuuteen», hän vakuuttaa rohkeasti, »vaan sinä ja sinun isäsi suku, koska te hylkäätte Herran käskyt ja koska sinä seuraat baaleja.»AO3 43.3

Nykyäänkin tarvitaan ankaran nuhteen ääntä. Raskaat synnit ovat erottaneet ihmiset Jumalasta. Uskottomuus on tulemassa yleisesti suosituksi. Tuhannet sanovat nykyään: »Emme tahdo tätä kuninkaaksemme» (Luuk. 19: 14). Säyseät saarnat eivät jätä pysyvää vaikutusta; pasuuna ei anna selvää ääntä. Jumalan sanan selkeät, terävät totuudet eivät pääse tunkeutumaan sydämeen.AO3 44.1

Monet kristityiksi tunnustautuvat voisivat ilmaista todelliset tunteensa sanomalla: »Onko tarpeellista puhua noin suorin sanoin?» Mutta he saisivat yhtä hyvin kysyä: »Mitä syytä Johannes Kastajalla oli sanoa fariseuksille: ‘Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?’» (Luuk. 3: 7). Miksi hänen oli tarpeellista herättää Herodiaan viha sanomalla Herodekselle, ettei tällä ollut lupaa pitää veljensä vaimoa? Kristuksen edelläkävijä menetti henkensä suoran puheensa tähden. Miksei hän voinut kulkea tietään joutumatta synnissä elävien epäsuosioon?AO3 44.2

Miehet, joiden pitäisi uskollisesti vartioida Jumalan lakia, ovat näin päätelleet, kunnes uskollisuus on saanut väistyä ovelan taktikoinnin tieltä ja synti saanut jäädä nuhtelematta. Milloin saadaan kirkossa vielä kerran kuulla uskollisen nuhteen ääntä?AO3 44.3

»Sinä olet se mies» (2 Sam. 12: 7). Näin kiistattoman suoria sanoja kuin nämä Naatanin Daavidille lausumat kuullaan harvoin tämän päivän saarnatuoleista tai nähdään sanomalehdissä. Elleivät ne olisi niin harvinaisia, näkisimme enemmän Jumalan voiman toimintaa ihmisten keskuudessa. Herran sanansaattajat eivät saisi valittaa, etteivät heidän ponnistelunsa tuota tulosta, ennen kuin he tekevät parannuksen omasta hyväksytyksi tulemisen ja ihmisten miellyttämisen halustaan, joka saa heidät vaientamaan totuuden.AO3 44.4

Nuo saarnaajat, jotka puhuvat mielin kielin ihmisille huutaen: Rauha, rauha, vaikka Jumala ei ole luvannut rauhaa, saisivat sydämestään nöyrtyä Jumalan edessä, pyytää anteeksi vilpillisyyttään ja siveellisen rohkeuden puutettaan. Eivät he lähimmäisenrakkaudesta silottele heille uskottua sanomaa, vaan koska he ovat nautinnonhimoisia ja mukavuudenhaluisia. Tosi rakkaus etsii ensin Jumalan kunniaa ja sielujen pelastusta. Ne joilla on tätä rakkautta, eivät väittele totuutta säästyäkseen suorien sanojen epämieluisilta seurauksilta. Kun sielut ovat vaarassa, eivät Jumalan sananpalvelijat ajattele itseään vaan puhuvat sen, mitä ovat saaneet puhuttavakseen, kieltäytyen puolustelemasta tai lieventämästä pahuutta.AO3 44.5

Jospa jokainen sananpalvelija käsittäisi virkansa ja työnsä pyhyyden ja osoittaisi Elian kaltaista rohkeutta! Jumalan asettamina sanansaattajina heidän asemansa on tavattoman vastuullinen. Heitä kehotetaan: »Nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä» (2 Tim. 4: 2). Kristuksen asemesta heidän on toimittava taivaan salaisuuksien huoneenhaltijoina, rohkaistava kuuliaisia ja varoitettava tottelemattomia. Heidän ei tule pitää maailmallista taktikointia missään arvossa. He eivät saa poiketa siltä polulta, jota Jeesus on käskenyt heidän vaeltaa. Heidän tulee kulkea eteenpäin uskossa ja muistaa, että heillä on suuri pilvi todistajia ympärillään. He eivät saa puhua omiaan vaan niitä sanoja, jotka maan mahtavia suurempi on käskenyt heidän puhua. Heidän sanomansa tulee kuulua: »Näin sanoo Herra.» Jumala kutsuu sellaisia miehiä kuin olivat Elia, Naatan ja Johannes Kastaja - miehiä jotka esittävät hänen sanomansa uskollisesti, seurauksista välittämättä, miehiä, jotka lausuvat totuuden rohkeasti, vaikka joutuisivat uhraamaan kaikkensa.AO3 44.6

Jumala ei voi käyttää sellaisia, jotka vaaran aikana, jolloin tarvitaan kaikkien voimaa, rohkeutta ja vaikutusta, pelkäävät asettua lujasti totuuden puolelle. Hän kutsuu ihmisiä, jotka taistelevat uskollisesti vääryyttä vastaan ja sotivat »hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa». Tämänkaltaisille hän tulee lausumaan: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. — Mene herrasi iloon» (Matt. 25: 23).AO3 45.1

Kuivuus ja nälkä runsauden sijaan

Luku 6—Karmel