Pakkosiirtolaisuuteen

Mutta Menahem ei lainkaan katunut sitä pahaa, joka oli johtanut hänen valtakuntansa kukistumiseen, eikä »luopunut koko elinaikanaan mistään Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä». Hänen seuraajansa Pekahja ja Pekah tekivät samoin »sitä, mikä on pahaa Herran silmissä» (jakeet 18, 24, 28). »Pekahin aikana», jonka hallituskautta kesti kaksikymmentä vuotta, tunkeutui Assyrian kuningas TiglatPileser Israeliin ja vei mukanaan paljon vankeja niistä heimoista, jotka asuivat Galileassa ja Jordanin itäpuolella. »Ruubenilaiset, gaadilaiset ja toisen puolen Manassen sukukuntaa» sekä »Gileadin ja Galilean, koko Naftalin maan» (1 Aikak. 5: 26; 2 Kun. 15: 29) asukkaat hän hajotti pakanain keskuuteen Palestiinasta kaukana oleviin maihin.AO3 139.5

Pohjoinen valtakunta ei koskaan toipunut tästä hirvittävästä iskusta. Menetettyään valtansa heikko jäännös säilytti kuitenkin hallitusmuotonsa. Silti vain yksi hallitsija, Hoosea, oli seuraava Pekahia. Pian pyyhkäistiin valtakunta pois ikuisiksi ajoiksi. Mutta tuona surun ja ahdingon aikana Jumala osoitti yhä armoaan ja antoi kansalle vielä tilaisuuden kääntyä palvelemasta epäjumalia. Hoosean hallituskauden kolmantena vuotena alkoi hyvä kuningas Hiskia hallita Juudassa ja ryhtyi mahdollisimman nopeasti toteuttamaan tärkeitä uudistuksia Jerusalemin temppelipalveluksessa. Järjestettiin pääsiäisjuhla, johon Hiskian hallitsemien Juudan ja Benjaminin heimojen lisäksi kutsuttiin kaikki pohjoiset heimot. Kutsua kuulutettiin »koko Israelissa Beersebasta Daaniin saakka, että oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran, Israelin Jumalan, kunniaksi. Sillä sitä ei oltu vietetty joukolla, niinkuin kirjoitettu oli.AO3 140.1

»Juoksijat kulkivat, mukanaan kuninkaan ja hänen päämiestensä kirjeet, halki koko Israelin ja Juudan» julistaen vaativaa kutsua: »Te israelilaiset, palatkaa Herran, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, tykö, että hän palajaisi niiden tykö, jotka teistä ovat säilyneet ja pelastuneet Assurin kuninkaan käsistä. Älkää siis olko niskureita niinkuin teidän isänne; ojentakaa kätenne Herralle ja tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa, teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku kääntyisi teistä pois. Sillä jos te palajatte Herran tykö, saavat teidän veljenne ja poikanne osakseen laupeuden voittajiltaan ja voivat palata takaisin tähän maahan. Sillä Herra, teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias, eikä hän käännä kasvojansa pois teistä, jos te palajatte hänen tykönsä» (2 Aikak. 30: 5-9).AO3 140.2

Hiskian lähettämät juoksijat kiidättivät sanomaa »kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen maassa ja aina Sebuloniin saakka». Israelin olisi pitänyt käsittää, että tällä kutsulla sitä kehotettiin katumaan ja kääntymään Jumalan puoleen. Mutta ne, jotka vielä olivat kymmenestä heimosta jäljellä tuossa ennen niin kukoistavassa pohjoisvaltiossa, suhtautuivat Juudasta lähetettyihin kuninkaan sanansaattajiin välinpitämättömästi ja jopa halveksuen. »Heille naurettiin ja heitä pilkattiin.» Silti oli niitäkin, jotka vastaanottivat kutsun iloiten. »Asserista, Manassesta ja Sebulonista muutamat nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin — viettämään happamattoman leivän juhlaa» (jakeet 10-13).AO3 140.3

Noin kaksi vuotta myöhemmin Assyrian joukot saartoivat Samarian Salmaneserin johdolla, ja sitä seuranneessa piirityksessä kaatui paljon kansaa kurjissa oloissa nälkään, tauteihin ja miekkaan. Kaupunki ja valtakunta kukistuivat, ja kymmenen heimon jäännökset kuljetettiin vankeina pois ja hajotettiin Assyrian valtakunnan maakuntiin.AO3 140.4

Pohjoista valtakuntaa kohdannut hävitys oli taivaan suoranaista rangaistusta. Jumala käytti assyrialaisia vain panemaan toimeen hänen tuomionsa. Jesajan välityksellä, joka alkoi ennustaa vähän ennen Samarian kukistumista, Herra viittasi Assyriaan, »joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva» (Jes. 10: 5).AO3 141.1

Kovin pahoin »israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa, vastaan, — olivat harjoittaneet pahuutta. - He eivät kuulleet, vaan — hylkäsivät hänen käskynsä ja hänen liittonsa, jonka hän oli tehnyt heidän isiensä kanssa, ja todistukset, jotka hän oli heille antanut.» He »hylkäsivät Herran, Jumalansa, kaikki käskyt ja tekivät itsellensä valettuja kuvia, kaksi vasikkaa. Ja he tekivät itsellensä myös aserakarsikkoja ja kumarsivat kaikkea taivaan joukkoa ja palvelivat Baalia» sekä kieltäytyivät itsepintaisesti tekemästä parannusta. Tämän vuoksi Herra puolestaan »nöyryytti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin ja heitti viimein heidät pois kasvojensa edestä» niiden selvien varoitusten mukaisesti, jotka »hän oli puhunut kaikkien palvelijainsa, profeettain, kautta.AO3 141.2

»Ja Israel vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen Assuriin — — sentähden että he eivät olleet kuulleet Herran, Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt» (2 Kun. 17: 7, 11, 14-16, 20, 23; 18:12).AO3 141.3

Herra liitti kymmentä heimoa kohdanneihin ankariin tuomioihin viisaan ja armollisen tarkoituksensa. Sen, mitä hän ei enää voinut tehdä heidän välityksellään heidän isiensä maassa, hän koetti aikaansaada hajottamalla heidät pakanain keskuuteen. Vielä oli toteutettava hänen suunnitelmansa kaikkien niiden pelastukseksi, jotka halusivat omaksua anteeksiannon ihmiskunnan Vapahtajan kautta. Israelia kohdanneilla ahdistuksilla hän valmisti tietä kunniansa ilmestymiselle maan kansoille. Eivät kaikki maanpakolaisuuteen viedyt olleet paatuneita. Heidän joukossaan oli muutamia, jotka olivat pysyneet uskollisina Jumalalle, sekä toisia, jotka olivat nöyrtyneet hänen edessään. Nämä »elävän Jumalan lapset» (Hoos. 1: 10) olivat niitä, joiden avulla hän levittäisi Assyrian valtakunnan kansanjoukoille tietoa luonteestaan ja lakinsa hyvyydestä.AO3 141.4