Luku 21—Jeesuksen suuri ennustus

Jeesuksen sanat papeille ja hallitusmiehille: »Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi» (Matt. 23: 38) olivat herättäneet kauhua heidän sydämessään. He teeskentelivät välinpitämättömyyttä, mutta heidän mieltään vaivasi ajatus näiden sanojen merkityksestä. Näkymätön vaara näytti uhkaavan heitä. Saattoiko olla mahdollista, että tuo loistava temppeli, joka oli kansan ylpeys, pian olisi rauniokasana? Pahoja aavistuksia oli myös opetuslapsilla, jotka hartaasti odottivat Jeesukselta jotakin selventävää lausuntoa. Lähtiessään hänen kanssaan temppelistä he kiinnittivät hänen huomiotaan sen lujuuteen ja kauneuteen. Temppelin kivet olivat puhdasta marmoria, ne olivat lumivalkeat ja jotkut niistä uskomattoman suuria. Osa muurista oli säilynyt Nebukadnessarin piirityksen ajoista asti. Se oli niin taitavasti muurattu, että se näytti olevan yksi ainoa kivi, joka kokonaisena oli kaivettu louhimosta. Opetuslapset eivät voineet käsittää, miten nuo valtavat muurit voitaisiin murskata.AO5 182.1

Kun Kristuksen huomio kiinnitettiin temppelin loistoon, mitä ajatuksia mahtoikaan liikkua hänen mielessään hänen seisoessaan siinä kansansa hylkäämänä? Hänen edessään oleva näky oli todella kaunis, mutta hän sanoi murheellisena: »Näen sen kyllä. Rakennukset ovat todella ihmeelliset. Te näytätte näitä muureja, joita pidätte murtumattomina, mutta kuulkaa minun sanojani: Tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.’»AO5 182.2