Jeesus pahoinpideltävänä

Herodeksen kasvot synkkenivät vihasta. Hän kääntyi kansanjoukon puoleen ja julisti kiukkuisena Jeesuksen petkuttajaksi. Sitten hän sanoi Kristukselle: Ellet halua todistaa väitettäsi, jätän sinut sotilaiden ja kansan käsiin. Ehkäpä heidän onnistuu saada sinut puhu maan. Jos olet petturi, kuolema heidän käsissään on juuri se, mitä ansaitset, jos taas olet Jumalan Poika, pelasta itsesi tekemällä ihmetyö.AO5 282.6

Tuskin nämä sanat oli lausuttu, kun Kristuksen kimppuun hyökättiin. Villipetojen tavoin joukko syöksyi saaliinsa kimppuun. Jeesusta kiskottiin sinne ja tänne. Herodes liittyi kansanjoukkoon koettaen nöyryyttää Jumalan Poikaa. Elleivät roomalaiset sotilaat olisi tulleet väliin ja pakottaneet raivoavaa kansanjoukkoa vetäytymään takaisin, Vapahtaja olisi revitty kappaleiksi.AO5 283.1

»Herodes joukkoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä» ja puetti hänet loistavaan pukuun. Roomalaiset sotilaat yhtyivät tähän herjaavaan pilkantekoon. Vapahtaja sai kokea kaikkea, mitä ikinä nämä jumalattomat, turmeltuneet sotilaat saattoivat keksiä Herodeksen ja juutalaisten mahtimiesten avustamina. Kuitenkaan hänen jumalallinen kärsivällisyytensä ei pettänyt.AO5 283.2

Kristuksen vainoojat olivat koettaneet arvostella hänen luonnettaan itsensä mukaan ja kuvanneet hänet yhtä katalaksi, kuin he itse olivat. Mutta nyt tapahtuvan näytelmän takaa tunki esiin toinen kuva, jonka he kerran saavat nähdä kaikessa kirkkaudessaan. Oli muutamia, jotka vapisivat Kristuksen edessä. Raa’an joukon kumartuessa pilkaten hänen eteensä muutamat, jotka tulivat esiin samassa tarkoituksessa, kääntyivät takaisin peloissaan ja ääneti. Herodes tuli silloin vakuuttuneeksi asiasta. Armon auringon viimeiset säteet loistivat hänen synnin paaduttamaan sydämeensä. Hän tunsi, ettei tämä ollut tavallinen ihminen, sillä jumaluus oli välähtänyt inhimillisyyden läpi. Kristuksen ollessa pilkkaajien, avionrikkojien ja murhaajien ympäröimänä Herodes tunsi katselevansa Jumalaa istumassa valtaistuimellaan.AO5 283.3