Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Lesken ropo

    Jeesus oli siinä temppelipihassa, jossa uhriarkku sijaitsi, ja hän katseli niitä, jotka tulivat tuomaan lahjojaan. Monet rikkaat toivat suuria summia, jotka he antoivat hyvin huomiota herättävästi. Jeesus katseli heitä murheellisena, mutta ei lausunut kiitoksen sanaa heidän runsaista uhreistaan. Äkkiä hänen kasvonsa kirkastuivat, kun hän näki erään köyhän lesken lähestyvän epäröiden ikään kuin peläten, että hänet huomattaisiin. Kun rikkaat ja mahtavat astelivat ohi antamaan uhrinsa, hän vetäytyi syrjään ja tuskin uskalsi astua edemmäksi. Ja kuitenkin hän halusi tehdä jotakin, vaikka vain vähänkin, rakastamansa asian hyväksi. Hän katseli kädessään olevaa lahjaa. Se oli kovin pieni verrattuna hänen ympärillään olevien lahjoihin, ja kuitenkin se oli hänen kaikkensa. Huomatessaan sopivan tilaisuuden hän pudotti nopeasti uhriarkkuun kaksi ropoaan ja kääntyi kiiruhtaakseen pois. Mutta juuri silloin hän kohtasi Jeesuksen katseen, joka oli vakavasti kiinnitet ty häneen.AO5 167.5

    Vapahtaja kutsui opetuslapset luokseen ja kiinnitti heidän huomiotaan lesken köyhyyteen. Sitten tämä kuuli hänen kiittävät sanansa: »Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut.» Ilonkyynelet täyttivät hänen silmänsä hänen huomatessaan, että hänen tekonsa ymmärrettiin ja sille annettiin arvoa. Monet olisivat neuvoneet häntä käyttämään tuon pienen summan omaksi hyväkseen, sillä hyvinvoipien pappien käsiin annettuna se häviäisi niiden monien suurten lahjojen joukkoon, joita uhriarkkuun pantiin. Mutta Jeesus ymmärsi hänen vaikuttimensa. Hän uskoi temppelipalveluksen olevan Jumalan määräämä, ja hän halusi tehdä sen ylläpitämiseksi kaikkensa. Hän teki minkä hän voi, ja tämä teko oli oleva hänen muistomerkkinsä kaikkina aikoina ja hänen ilonsa iankaikkisuudessa. Hän antoi sydämensä lahjansa mukana, eikä hänen lahjaansa arvioitu sen rahaarvon mukaan, vaan sen arvon määräsivät rakkaus Jumalaan ja kiinnostus hänen työhönsä, mitkä olivat tämän teon aikaansaaneet.AO5 168.1

    Jeesus sanoi köyhästä leskestä: Hän »pani enemmän kuin kaikki muut». Rikkaat olivat antaneet liiastaan, monet siksi, että ihmiset heidät näkisivät ja heitä kunnioittaisivat. Heidän suuret lahjoituksensa eivät olleet riistäneet heiltä mitään mukavuutta tai edes ylellisyyttä, ne eivät olleet vaatineet mitään uhrauksia, eikä niitä siis voitu verrata arvossa lesken ropoon.AO5 168.2

    Vaikutin se määrää tekojemme luonteen ja saattaa ne joko häpeään tai suureen arvoon. Jumala ei pidä kaikkein kallisarvoisimpina niitä suuria asioita, jotka kaikkien silmät näkevät ja joita kaikkien kieli ylistää. Iloisesti suoritetut pienet velvollisuudet, huomiota herättämättä annetut pikku lahjat, jotka ihmissilmälle näyttävät arvottomilta, ovat usein hänen silmissään arvokkaimmat. Uskoa ja rakkautta täynnä oleva sydän on Jumalalle kalliimpi kuin arvokkain lahja. Köyhä leski antoi koko elämisensä suorittaakseen oman pienen osansa. Hän kieltäytyi ruoastakin antaakseen nuo kaksi ropoa rakastamansa asian hyväksi. Ja hän teki sen uskossa, ettei hänen taivaallinen Isänsä unohtaisi hänen puutettaan. Juuri tätä epäitsekästä henkeä ja lapsenuskoa Vapahtaja ylisti.AO5 169.1

    Köyhien keskuudessa on monia, jotka haluavat osoittaa kiitollisuuttaan Jumalaa kohtaan hänen armostaan ja totuudestaan. Heillä on suuri halu ottaa osa’ a yhdessä varakkaampien veljiensä kanssa Jumalan työn ylläpitämiseen. Näitä sieluja ei pitäisi työntää pois. Sallikaa heidän tallettaa roponsa taivaan pankkiin. Jos antajan sydän on täynnä rakkautta Jumalaa kohtaan, näistä mitättömiltä näyttävistä lahjoista tulee pyhitettyjä, kallisarvoisia uhreja, jotka Jumala mielellään ottaa vastaan ja siunaa.AO5 169.2

    Kun Jeesus sanoi leskestä, että »Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset!» hän »pani enemmän kuin kaikki muut», pitivät nämä sanat paikkansa ei vain teon vaikuttimien vaan myös hänen lahjansa seurauksien suhteen. Nuo »kaksi ropoa, yhteensä noin penni» ovat tuoneet Jumalan uhriarkkuun paljon suurempia rahamääriä kuin noiden rikkaiden juutalaisten lahjoitukset. Tuon pienen lahjan vaikutus on ollut kuin virta, joka vähäisestä alustaan on kasvanut ja paisunut aikojen kuluessa. Tuhansin eri tavoin se on lievittänyt köyhien hätää ja auttanut evankeliumin leviämistä. Hänen antamansa esimerkki itsensä uhraamisesta on vaikuttanut tuhansiin sydämiin joka maassa ja kaikkina aikoina. Se on vedonnut sekä rikkaisiin että köyhiin, joiden uhrit ovat lisänneet hänen lahjansa arvoa. Jumalan siunaama lesken ropo on saanut suuria aikaan. Niin on laita jokaisen lahjan, jonka antaja vilpittömästi haluaa Jumalan saavan kaiken kunnian, ja jokaisen siinä mielessä suoritetun teon laita. Se liittyy Kaikkivaltiaan tarkoituksiin, eikä kukaan voi mitata sen tuottamia tuloksia.AO5 169.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents