Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Veroraha

    Fariseuksia oli aina suututtanut roomalaisten verojen kiskonta. Heidän mielestään verojen maksaminen oli vastoin Jumalan lakia. Nyt he huomasivat tilaisuuden kietoa Jeesus ansaan. Urkkijat tulivat hänen luokseen ja sanoivat viattoman näköisinä, ikään kuin olisivat halunneet tietää velvollisuutensa: »Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön, vaan opetat Jumalan tietä totuudessa. Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?»AO5 153.2

    Jos sanat »me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein» olisivat olleet vilpittömät, ne olisivat olleet ihmeellinen tunnustus. Mutta ne lausuttiin pettämistarkoituksessa, ja siitä huolimatta niiden todistus oli tosi. Fariseukset tiesivät Jeesuksen puhuvan ja opettavan oikein, ja heidät tullaan kerran tuomitsemaan oman todistuksensa mukaan.AO5 153.3

    Kysymyksen esittäjät luulivat kyllin hyvin salanneensa tarkoituksensa Jeesukselta, mutta tämä luki heidän sydäntään kuin avointa kirjaa ja huomasi heidän petollisuutensa. »Miksi kiusaatte minua?» hän sanoi. Täten hän antoi heille merkin, jota he eivät olleet pyytäneet, osoittamalla nähneensä heidän salatun tarkoituksensa. He hämmentyivät yhä enemmän, kun hän lisäsi: »Tuokaa denari minun nähdäkseni.» He toivat sen ja hän kysyi heiltä: »Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?» He vastasivat hänelle: »Keisarin.» Osoittaen rahassa olevaa kirjoitusta Jeesus sanoi: »Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.»AO5 153.4

    Urkkijat olivat odottaneet Jeesuksen vastaavan heidän kysymykseensä suoraan joko tavalla tai toisella. Jos hän sanoisi, että oli laitonta antaa veroa keisarille, asia ilmoitettaisiin roomalaisille viranomaisille ja hänet vangittaisiin kapinaan kiihottamisesta. Mutta jos hän julistaisi veron maksamisen lailliseksi, he aikoivat syyttää häntä kansan edessä Jumalan lain vastustamisesta. Nyt he tunsivat itsensä nolatuiksi ja voitetuiksi. Heidän suunnitelmansa olivat menneet sekaisin. Se nopea tapa, jolla heidän kysymykseensä oli vastattu, sai heidät aivan sanattomiksi.AO5 154.1

    Kristuksen vastaus ei ollut välttelevä, se oli suora vastaus kysymykseen. Pitäen kädessään roomalaista rahaa, johon oli painettu keisarin nimi ja kuva, hän selitti, että koska he elivät Rooman vallan suojeluksen alaisina, heidän tuli antaa sille vallalle sen vaatima tuki, mikäli se ei ollut ristiriidassa korkeamman velvollisuuden kanssa. Mutta samalla kun he olivat rauhallisia, lainkuuliaisia kansalaisia, heidän oli aina ensimmäiseksi toteltava Jumalaa.AO5 154.2

    Vapahtajan sanat »antakaa Ju malalle, mikä Jumalan on» sisälsivät ankaran moitteen juonittelevia juutalaisia kohtaan. Jos he olisivat uskollisesti täyttäneet velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, heistä ei olisi tullut sorrettu vieraan vallan alainen kansa. Rooman lippu ei olisi liehunut Jerusalemin yllä, roomalainen sotilas ei olisi seissyt heidän porteillaan, roomalainen maaherra ei olisi hallinnut heidän muuriensa sisäpuolella. Juudan kansa kärsi rangaistustaan, koska se oli luopunut Jumalasta.AO5 154.3

    Kun fariseukset kuulivat Kristuksen vastauksen, »ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois». Hän oli nuhdellut heidän ulkokultaisuuttaan ja omahyväisyyttään, ja näin tehdessään hän oli tuonut julki erään suuren periaatteen, joka selvästi määrää ihmisen velvollisuuden rajat hallitusta kohtaan ja hänen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan. Monen mieltä kiusannut kysymys oli nyt ratkaistu. Tämän jälkeen he aina noudattivat oikeata periaatetta. Ja vaikka monet poistuivat pettyneinä, he näkivät, että kysymykseen sisältyvä periaate oli selvästi tuotu julki, ja he ihmettelivät Kristuksen kaukonäköistä arvostelukykyä.AO5 156.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents