Kristuksen uhrin suuruus

Samaa puutetta on maailmassa meidänkin aikanamme. Vain harvat ymmärtävät, mitä kaikkea Kristus heille merkitsee. Jos he sen ymmärtäisivät, he Marian tavoin ilmaisisivat suuren rakkautensa ja vuodattaisivat runsaasti kallisarvoista voidetta. Sitä ei enää sanottaisi tuhlaukseksi. Mitään ei pidettäisi liian kalliina annettavaksi Kristukselle eikä mitään itsensä kieltämistä tai uhrausta liian suurena kestettäväksi hänen tähtensä.AO5 116.1

Nuo suuttumuksen vallassa lausutut sanat: »Mitä varten tämä haaskaus?» toivat elävästi Kristuksen mieleen suurimman uhrin, mitä koskaan on annettu, hänen itsensä antamisen kadotetun maailman sovitukseksi. Herra tahtoi olla niin antelias ihmisperheelle, ettei hänestä voitaisi sanoa, että hän olisi voinut tehdä enemmän. Antaessaan Jeesuksen Jumala antoi koko taivaan. Ihmissilmällä katsoen sellainen uhri oli mieletöntä tuhlausta. Ihmisjärjelle koko lunastussuunnitelma on armon ja varojen haaskausta. Se on pelkkää itsensä kieltämistä ja kokosydämistä uhrausta. Syystä saattavat taivaan joukot hämmästyneinä katsoa ihmisperhettä, joka kieltäytyy antamasta Kristuksessa ilmaistun rajattoman rakkauden kohottaa ja rikastuttaa itseään. Syystä he saattavat huudahtaa: »Miksi tämä tuhlaus?»AO5 116.2

Mutta kadotetun maailman sovituksen on oltava täydellinen ja runsas. Kristuksen uhri oli ylenmäärin runsas riittääkseen jokaiselle Jumalan luomalle ihmissielulle. Sitä ei voitu rajoittaa niin, ettei se ylittäisi niiden lukumäärää, jotka ottavat tuon suuren lahjan vastaan. Kaikki ihmiset eivät pelastu. Lunastussuunnitelma ei kuitenkaan ole tuhlausta siksi, että se ei voi kaikkien kohdalla toteutua, vaikka siihen ylenpalttisessa anteliaisuudessa olisi varattu mahdollisuus. Siinä täytyy olla kylliksi ja vielä ylikin.AO5 116.3