Kristuksen valtakunnan periaatteet

Kun toiset kymmenen kuulivat Jaakobin ja Johanneksen pyyn nöstä, he olivat hyvin tyytymättömiä. Jokainen heistä tavoitteli itselleen korkeinta paikkaa valtakunnassa, ja he olivat vihaisia siitä, että nämä kaksi opetuslasta näyttivät päässeen heistä edelle.AO5 100.3

Taistelu siitä, kuka heistä olisi suurin, näytti jälleen leimahtavan liekkiin, kun Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi suuttuneille opetuslapsilleen: »Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne.»AO5 100.4

Maailman valtakunnissa asema merkitsi itsensä ylentämistä. Kansan käsitettiin olevan olemassa hallitsevien luokkien hyödyksi. Vaikutusvalta, rikkaus ja sivistys olivat keinoja joukkojen hallitsemiseksi johtajien hyödyksi. Ylem pien luokkien tuli ajatella, päättää, nauttia ja hallita; alempien tuli totella ja palvella. Uskonto, kuten kaikki muukin, oli valtakysymys. Kansan odotettiin uskovan ja noudattavan sitä, mitä heidän johtajansa määräsivät. Ihmisen oikeus ihmisenä ajatella ja toimia puolestaan oli kokonaan kielletty.AO5 100.5

Kristus perusti valtakuntansa kokonaan toisenlaisille periaatteille. Hän ei kutsunut ihmisiä valtaan vaan palvelukseen, vahvoja kantamaan heikkojen vajavaisuuksia. Ne, joilla oli voimaa, asema, kykyjä ja sivistystä, olivat sitä enemmän velvollisia palvelemaan lähimmäisiään. Kristuksen halvimmallekin opetuslapselle sanotaan: »Kaikki tapahtuu teidän tähtenne» (2 Kor. 4:15).AO5 101.1

»Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.» Opetuslasten keskuudessa Kristus oli joka suhteessa huolenpitäjä, taakkojen kantaja. Hän jakoi heidän köyhyytensä, hän harjoitti itsensä kieltämistä heidän tähtensä, hän kulki heidän edellään tasoittaen vaikeimmat paikat, ja kohta hän oli päättävä työnsä maan päällä antamalla henkensä. Näiden samojen periaatteiden tulisi johtaa sen seurakunnan jäseniä, joka on hänen ruumiinsa. Pelastussuunnitelman pohja ja perustus on rakkaus. Kristuksen valtakunnassa ovat suurimpia ne, jotka seuraavat hänen antamaansa esimerkkiä ja toimivat hänen laumansa paimenina.AO5 101.2

Seuraavat Paavalin sanat ilmaisevat kristityn elämän todellisen arvon ja kunnian: »Vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi», »enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat» (1 Kor. 9:19; 10: 33).AO5 101.3

Omantunnon asioissa sielun täytyy olla vapaa. Kukaan ei saa hallita toisen ajatuksia tai arvostella toisen puolesta tai määrätä hänen velvollisuuksiaan. Jumala antaa jokaiselle sielulle vapauden ajatella ja seurata omaa vakaumustaan. »Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.» Kenelläkään ei ole oikeutta antaa oman yksilöllisyytensä sulautua toiseen. Kaikissa asioissa, jotka koskevat periaatetta, »kukin olkoon omassa mielessään täysin varma» (Room. 14: 12, 5). Kristuksen valtakunnassa eivät ylemmät sorra alempia, siellä ei ole mitään pakkoa. Taivaan enkelit eivät tule maahan hallitakseen tai vaatiakseen kunnianosoituksia, vaan armon sanansaattajina, toimiakseen ihmisten kanssa ihmiskunnan kohottamiseksi.AO5 101.4

Vapahtajan opetuksen periaatteet ja itse sanatkin jumalallisessa kauneudessaan painuivat rakastetun opetuslapsen muistiin. Johanneksen todistuksen pääsisältö seurakunnille oli loppuun saakka: »Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.» »Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä» (1 Joh.3:ll, 16).AO5 101.5

Tämä henki vallitsi varhaisseurakunnassa. Pyhän Hengen vuo dattamisen jälkeen »uskovaisten lut heidän seassaan ketään puutsuuressa joukossa oli yksi sydän ja teenalaista.» »Ja apostolit todistiyksi sielu; eikä kenkään heistä savat suurella voimalla Herran Jeenonut omaksensa mitään siitä, suksen ylösnousemuksesta, ja mitä hänellä oli, vaan kaikki oli suuri armo oli heillä kaikilla» heillä yhteistä.» »Ei myöskään ol(Ap.t. 4: 32, 34, 33).AO5 101.6