Tie todelliseen arvostukseen

Kauan jälkeenpäin, kun opetuslapsi Johannes oli paremmin oppinut ymmärtämään Kristusta osallistuessaan hänen kärsimyksiinsä, Herra ilmaisi hänelle, millä ehdolla pääsee häntä lähelle hänen valtakunnassaan. »Joka voittaa», Kristus sanoi, »sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.» »Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen — ja oman uuden nimeni» (Ilm. 3: 21, 12). Apostoli Paavali kirjoitti näin: »Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä» (2 Tim. 4: 68).AO5 100.1

Lähinnä Kristusta tulee olemaan se, joka täällä maailmassa on syvimmältä juonut hänen itsensä uhraavan rakkautensa henkeä, rakkauden, joka »ei kerskaa, ei pöyhkeile, - ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa» (1 Kor. 13: 4, 5), rakkauden, joka saa opetuslapsen, kuten se sai Herrammekin, antamaan kaikkensa, elämään, työskentelemään ja uhrautumaan kuolemaan asti ihmiskunnan pelastamiseksi. Tämä henki ilmeni Paavalin elämässä. Hän sanoi: »Sillä elämä on minulle Kristus», koska hänen elämänsä ilmaisi Kristuksen ihmisille; »ja kuolema on voitto», voitto Kristukselle; itse kuolemakin ilmaisisi hänen armonsa voimaa ja vetäisi sieluja hänen luokseen. »Kristus — on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani», hän sanoi, »joko elämän tai kuoleman kautta» (Fil. 1: 21, 20).AO5 100.2