Ensimmäinen rukouskamppailu

Jeesus meni jonkin matkan päähän opetuslapsista - niin lähelle, että he saattoivat sekä nähdä että kuulla häntä - ja lankesi pitkälleen maahan. Hän tunsi, että synti oli erottamaisillaan hänet Isästä. Kuilu oli niin leveä, musta ja syvä, että hänen henkensä kauhistui sitä. Hän ei saanut käyttää jumalallista voimaansa päästäkseen tästä tuskasta. Ihmisenä hänen oli kärsittävä ihmisen synnin seuraukset. Ihmisenä hänen oli kestettävä Jumalan viha syntiä kohtaan.AO5 236.2

Kristus oli nyt kokonaan toisenlaisessa asemassa, kuin hän oli koskaan ollut. Hänen kärsimyksiään kuvaavat parhaiten profeetan sanat: »Heräjä, miekka, minun paimentani vastaan ja minun lähintä miestäni vastaan, sanoo Herra Sebaot» (Sak. 13: 7). Syntisen ihmisen sijaisena ja takaajana Kristus kärsi Jumalan tuomion alaisena. Hän näki, mitä oikeudenmukaisuus merkitsi. Tähän asti hän oli ollut toisten välittäjänä, nyt hän itse kaipasi välittäjää.AO5 236.3

Kun Kristus tunsi yhteytensä Isän kanssa katkenneen, hän pelkäsi, ettei hän ihmisluonnossaan kykenisi kestämään tulevassa taistelussa pimeyden voimia vastaan. Kiusauksen korvessa oli ihmissuvun kohtalo ollut kysymyksessä. Kristus oli silloin voittanut. Nyt kiusaaja oli ryhtynyt viimeiseen kauheaan kamppailuun. Hän oli valmistunut tähän Kristuksen toiminnan kolmena vuotena. Nyt kaikki oli vaakalaudalla. Jos hän tässä joutuisi tappiolle, kaikki toivo vallasta olisi mennyttä, maailman valtakunnat tulisivat lopullisesti kuulumaan Kristukselle ja saatana itse kukistettaisiin ja heitettäisin ulos. Mutta jos Kristus voitettaisiin, koko maailma tulisi saatanan valtakunnaksi ja ihmiskunta joutuisi ainiaaksi hänen valtaansa. Taistelu silmiensä edessä Kristus koko sydämestään pelkäsi eroa Jumalasta. Saatana kertoi hänelle, että jos hän tulisi takaajaksi syntisen maailman puolesta, ero olisi ikuinen. Hänet laskettaisiin kuuluvaksi saatanan valtakuntaan, eikä hän koskaan enää voisi olla yhtä Jumalan kanssa.AO5 236.4

Entä mitä tällä uhrilla voitettaisiin? Miten toivottomalta näyttikään ihmisten syyllisyys ja kiittämättömyys! Saatana kuvasi tilanteen Lunastajalle karkeimmalla tavalla: »Kansa, joka väittää olevansa sekä ajallisesti että hengellisesti paremmassa asemassa kuin muut kansat, on sinut hylännyt. Se koettaa tuhota sinut, joka olet kaikkien, sille erikoisena kansana annettujen lupausten perustus, keskipiste ja sinetti. Eräs opetuslapsesi, joka on kuunnellut opetuksiasi ja ollut ensimmäisiä seurakuntatyössä, pettää sinut. Eräs innokkaimmista seuraajistasi kieltää sinut. Kaikki jättävät sinut.» Kristuksen koko olemus kauhistui tätä ajatusta. Hänen sydämensä mursi se, että ne, joita hän oli tullut pelastamaan ja joita hän niin suuresti rakasti, liittyisi vät saatanan vehkeilyihin. Taistelu oli kauhea. Se käsitti hänen kansansa, syyttäjiensä ja pettäjiensä syyllisyyden ja pahan vallassa olevan maailman syyllisyyden. Ihmisten synnit lepäsivät raskaina Kristuksen päällä, ja tunne Jumalan vihasta syntiä kohtaan oli musertamaisillaan hänet.AO5 236.5

Katsele häntä punnitsemassa hintaa, joka ihmissielusta on maksettava. Tuskissaan hän tarrautuu kylmään maahan ikään kuin estääkseen itseään tulemasta vedetyksi kauemmas Jumalasta. Yön kylmä kaste lankeaa hänen maassa makaavan ruumiinsa ylle, mutta hän ei sitä huomaa. Hänen kalpeilta huuliltaan pääsee katkera huuto: »Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja.» Mutta hän lisää nytkin: »Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.»AO5 237.1