»Yksi teistä on pettävä minut»

Myös petturi Juudas oli mukana ehtoollisaterialla. Hänkin sai Jeesukselta hänen murretun ruumiinsa ja vuodatetun verensä vertauskuvat. Hän kuuli sanat: »Tehkää se minun muistokseni.» Ja istuessaan siellä Jumalan Karitsan vieressä kavaltaja mietti omia katalia aikeitaan ja hautoi synkkiä, kostonhimoisia ajatuksiaan.AO5 208.3

Jalkojenpesua suorittaessaan Jeesus oli antanut selvän todistuksen siitä, että hän ymmärsi Juudaksen luonteen. »Ette kaikki ole puhtaat» (Joh. 13: 11), hän sanoi. Nämä sanat saivat tuon petollisen opetuslapsen vakuuttuneeksi siitä, että Kristus tunsi hänen salaiset aikomuksensa. Nyt Jeesus puhui vielä selvempiä sanoja. Heidän istuessaan pöydässä hän katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: »En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ‘Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.’»AO5 208.4

Vieläkään opetuslapset eivät epäilleet Juudasta. Mutta he näkivät, että Jeesus näytti hyvin murheelliselta. Heidän kaikkien ylle laskeutui pilvenä aavistus jostakin hirveästä onnettomuudesta, jonka laatua he eivät käsittäneet. Heidän vaiti aterioidessaan Jeesus sanoi: »Totisesti minä sanon teille: yksi teistä on pettävä minut.» Nämä sanat kuullessaan he hämmästyivät ja tyrmistyivät. He eivät voineet käsittää, kuinka kukaan heistä voisi menetellä petollisesti heidän jumalallista opet tajaansa kohtaan. Mistä syystä he hänet pettäisivät? Ja kenelle he hänet kavaltaisivat? Kenen sydämessä saattaisi syntyä sellainen aikomus? Varmaan ei ainoankaan näistä kahdestatoista, joilla oli ollut etuoikeus ennen kaikkia muita kuulla hänen opetuksiaan, osallistua hänen ihmeellisestä rakkaudestaan, ja joihin hän oli kiinnittänyt erikoista huomiota ottamalla heidät niin läheisesti yhteyteensä.AO5 208.5

Kun he käsittivät hänen sanojensa merkityksen ja muistivat, miten tosia hänen sanansa aina olivat, heidät valtasi pelko ja itseluottamuksen puute. He alkoivat tutkia omaa sydäntään nähdäkseen, olisiko sinne pesiytynyt jokin ajatus heidän Mestariaan vastaan. Mitä tuskallisimmin tuntein he kysyivät toinen toisensa jälkeen: »Herra, olenko se minä?» Mutta Juudas oli vaiti. Viimein Johannes syvästi huolestuneena kysyi: »Herra, kuka se on?» Ja Jeesus vastasi: »Joka minunAO5 209.1

kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut. Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.» Opetuslapset olivat tarkoin tutkineet toistensa kasvoja kysellessään: »Herra, en kai minä ole se?» Nyt Juudaksen vaitiolo sai kaikkien katseen kääntymään häneen. Kysymysten ja hämmästyksen huudahdusten hälinässä Juudas ei ollut kuullut, mitä Jeesus oli vastannut Johanneksen kysymykseen. Mutta nyt, välttääkseen opetuslasten tutkivia katseita hän kysyi kuten hekin: »Rabbi, en kai minä ole se?» Jeesus vastasi vakavasti: »Sinäpä sen sanoit.»AO5 209.2

Yllättyneenä ja hämmentyneenä tarkoitustensa paljastumisesta Juudas nousi nopeasti lähteäkseen huoneesta. »Niin Jeesus sanoi hänelle: ‘Minkä teet, se tee pian.’ Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.» Yö laskeutui kavaltajan ylle hänen lähtiessään pois Kristuksen luota ulkoiseen pimeyteen.AO5 209.3

Ennen tätä askeltaan Juudaksella oli vielä mahdollisuus katua. Mutta hänen lähdettyään Vapahtajansa ja muitten opetuslasten luota lopullinen päätös oli tehty. Hän oli astunut rajan yli.AO5 209.4