Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jeesus vai Barabbas

    Pilatus lähetti nyt noutamaan Barabbaan pihaan. Sitten hän esitti nämä kaksi vankia rinnan ja viitaten Vapahtajaan hän lausui vakavasti ja vetoavasti: »Katso ihmistä!» »Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä.»AO5 287.4

    Siinä seisoi Jumalan Poika yllään pilkkapuku ja orjantappurakruunu. Hänen selässään, joka oli paljaana vyötäisiä myöten, näkyi pitkiä, hirveitä juovia, joista veri virtasi vapaasti. Hänen kasvonsa olivat veren tahraamat sekä uupumuksen ja tuskan leimaamat, mutta ne eivät olleet koskaan näyttäneet kauniimmilta kuin nyt. Vapahtajan kasvot eivät olleet rumentuneet hänen vihollistensa edessä. Jokainen piirre ilmaisi lempeyttä, alistumista ja mitä hellintä sääliä hänen julmia vihollisiaan kohtaan. Hänen käytöksessään ei näkynyt pelkurimaista heikkoutta vaan pitkämielisyyden voimaa ja arvokkuutta. Hänen vieressään seisova vanki oli hänen jyrkkä vastakohtansa. Ba rabbaan kasvojen jokainen juonne ilmaisi hänen olevan paatunut rikollinen. Tämä vastakohta vaikutti jokaiseen katsojaan. Muutamat heistä itkivät. Kun he katsoivat Jeesukseen, heidän sydämensä täyttyi säälillä. Papit ja hallitusmiehetkin olivat vakuuttuneita siitä, että hän oli se, joka hän väitti olevansa.AO5 287.5

    Kristusta ympäröivät roomalaiset sotilaat eivät kaikki olleet paatuneita. Jotkut heistä tutkivat hänen kasvojaan löytääkseen yhdenkin todistuksen siitä, että hän oli rikollinen tai vaarallinen. Silloin tällöin he loivat halveksivan silmäyksen Barabbaaseen. Ei tarvittu paljonkaan ihmistuntemusta, että voitiin nähdä läpikotaisin, millainen hän oli. Sitten he taas käänsivät katseensa Jeesukseen, joka oli tutkittavana. He katselivat kärsivää Jumalan Poikaa syvän säälin tuntein. Kristuksen hiljainen alistuminen painoi tämän tapauksen lähtemättömästi heidän mieleensä, kunnes he joko tunnustivat hänet Kristukseksi tai hylkäämällä hänet ratkaisivat oman kohtalonsa.AO5 289.1

    Pilatus oli suuresti hämmästynyt siitä, että Vapahtaja valittamatta kesti kaiken. Hän ei epäillyt, etteikö tämän miehen näkeminen Barabbaan vastakohtana herättäisi juutalaisten sääliä. Mutta hän ei käsittänyt pappien kiihkeää vihaa häntä kohtaan, joka maailman Valona oli paljastanut heidän pimeytensä ja erehdyksensä. He olivat kiihdyttäneet kansanjoukon hurjaan raivoon, ja jälleen papit, hallitusmiehet ja kansa kohottivat tuon kauhean huudon: »Ristiinnaulitse hänet, ristiinnaulitse hänet!» Viimein Pilatus menettäen kärsivällisyytensä heidän järjettömän julmuutensa johdosta huusi epätoivoissaan: »Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä!»AO5 289.2

    Vaikka tämä roomalainen maaherra oli tottunut julmiin näkyihin, hän tunsi myötätuntoa tätä kärsivää vankia kohtaan, joka tuomittuna ja ruoskittuna, otsa verta vuotavana ja selkä rikki piestynä yhä käyttäytyi kuin kuningas valtaistuimellaan. Mutta papit selittivät: »Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.»AO5 289.3

    Pilatus hätkähti. Hänellä ei ollut oikeaa käsitystä Kristuksesta ja hänen tehtävästään, mutta hänellä oli hämärä usko Jumalaan ja ihmistä korkeampiin olentoihin. Ajatus, joka kerran oli välähtänyt hänen mielessään, sai nyt kiinteämmän muodon. Hän kysyi, seisoiko hänen edessään sittenkin jumalallinen olento puettuna purppuraiseen pilkkaviittaan ja kruunattuna orjantappuroilla.AO5 289.4

    Hän meni jälleen oikeussaliin ja sanoi Jeesukselle: »Mistä sinä olet?» Mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Vapahtaja oli avoimesti puhunut Pilatukselle selittäen omaa tehtäväänsä totuuden todistajana. Pilatus oli hylännyt valon. Hän oli käyttänyt väärin korkeaa tuomarin asemaansa luopumalla periaatteistaan ja arvovallastaan kansan vaatimusten hyväksi. Jeesuksella ei ollut häntä varten enempää valoa. Kiusaantuneena hänen vaitiolostaan Pilatus sanoi ylpeästi:AO5 289.5

    »Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut riistiinnaulita?»AO5 290.1

    Jeesus vastasi: »Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi.»AO5 290.2

    Näin säälivä Vapahtaja keskellä kauheata kärsimystään ja suruaan puolusteli niin paljon kuin mahdollista roomalaisen maaherran tekoa, miehen, joka antoi hänet ristiinnaulittavaksi. Millainen näky tämä onkaan esitettäväksi maailmalle kaikkina aikoina! Millaista valoa se luokaan hänen luonteeseensa, joka on kaiken maan tuomari!AO5 290.3

    »Sen synti on suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi», sanoi Jeesus. Tällä Kristus tarkoitti Kaifasta, joka ylimmäisenä pappina edusti Juudan kansaa. He tiesivät roomalaisia viranomaisia ohjaavat periaatteet. He olivat saaneet valoa ennustuksista, jotka todistivat Kristuksesta, ja hänen omista opetuksistaan ja ihmetöistään. Juutalaiset tuomarit olivat saaneet pettämättömän todistuksen kuolemaan tuomitsemansa miehen jumaluudesta. Ja heidät tuomitaan heidän valonsa mukaan.AO5 290.4

    Suurin syy ja raskain vastuu kuului niille, jotka olivat kansan ensimmäisiä pyhissä luottamustehtävissä, jotka he nyt kurjasti pettivät. Pilatus, Herodes ja roomalaiset sotilaat tiesivät Jeesuksesta suhteellisen vähän. He luulivat miellyttävänsä pappeja ja hallitusmiehiä pahoinpitelemällä häntä. Heillä ei ollut sitä valoa, jota Juudan kansa oli niin runsaasti saanut. Jos sotilaat olisivat saaneet tällaisen valon, he eivät olisi kohdelleet Kristusta niin raa’asti, kuin he kohtelivat.AO5 291.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents