Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Viikunapuun kuivettuminen

    Jeesus vietti koko yön rukouksessa, ja aamulla hän tuli jälleen temppeliin. Matkalla hän kulki erään viikunatarhan ohi. Hänen oli nälkä, ja »kun hän kaukaa näki viikunapuun, jossa oli lehtiä, meni hän katsomaan, löytäisikö ehkä jotakin siitä; mutta tultuaan sen luo hän ei löytänyt muuta kuin lehtiä. Sillä silloin ei ollut viikunain aika.»AO5 134.2

    Ei ollut viikunain kypsymisaika paitsi joillakin seuduilla, ja Jerusalemia ympäröivistä ylätasangoista saatettiin todella sanoa: »Silloin ei ollut viikunain aika.» Mutta siinä puutarhassa, jonne Jeesus tuli, eräs puu näytti olevan edellä kaikista toisista. Se oli jo lehtien peittämä. Viikunapuut ovat sellaisia, että niihin ilmestyy kasvavia hedelmiä jo ennen lehtien puhkeamista. Siksi tämä täydessä lehdessä oleva puu antoi toiveita hyvin kehittyneistä hedelmistä. Mutta sen ulkonäkö petti. Tutkiessaan sitä alimmasta oksasta latvaan saakka Jeesus »ei löytänyt muuta kuin lehtiä». Sillä oli vain rehevä lehdistö mutta ei mitään muuta.AO5 134.3

    Kristus kirosi sen kuivettumaan. Hän sanoi: »Älköön ikinä enää kukaan sinusta hedelmää syökö.» Kun Jeesus opetuslapsineen jälleen seuraavana aamuna kulki kaupunkia kohden, heidän huomiotaan herättivät tuon viikunapuun kuihtuneet oksat ja riippuvat lehdet. »Rabbi», sanoi Pietari, »katso, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuivettunut.»AO5 134.4

    Viikunapuun kiroaminen oli herättänyt opetuslapsissa hämmästystä. Heidän mielestään se oli niin suuresti Jeesuksen menettelytapojen vastaista. He olivat kuulleet hänen usein lausuvan, ettei hän tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma hänen kauttaan pelastuisi. He muistivat hänen sanansa: »Ihmisen Poika ei ole tullut ihmisten sieluja hukuttamaan vaan pelastamaan» (Luuk. 9: 56, vanh. käännös). Hänen ihmetöittensä tarkoitus oli aina ollut parantaa eikä koskaan tuhota. Opetuslapset olivat tunteneet hänet vain auttajana ja parantajana. Siksi tämä teko oli ainutlaatuinen, ja he kyselivät: Mikä on tämän tarkoitus?AO5 134.5

    Jumalalla »on halu laupeuteen». »Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema» (Miika 7: 18; Hes. 33: 11). Tuhoaminen ja tuomitseminen on Herralle »outo työ» (Jes. 28: 21). Mutta armossaan ja rakkaudessaan hän kohottaa tulevaisuuden verhoa ja paljastaa ihmisille synnin seuraukset.AO5 135.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents