Luku 23—Kaikkien palvelija

Erään asunnon yläsalissa Jerusalemissa Kristus istui opetuslapsineen pöydässä. He olivat kokoontuneet viettämään pääsiäistä. Vapahtaja halusi viettää tämän juhlan yksin noiden kahdentoista kanssa. Hän tiesi hetkensä tulleen; hän oli itse todellinen pääsiäislammas, ja sinä päivänä, jolloin pääsiäislammasta syötiin, hänet uhrattaisiin. Kohta hän joutuisi tyhjentämään vihan maljan ja saisi lopullisen kärsimyskasteensa. Mutta vielä oli hänellä jäljellä muutamia rauhallisia hetkiä, ja ne hän käyttäisi rakkaitten opetuslastensa hyväksi.AO5 198.1

Kristuksen koko elämä oli ollut epäitsekästä palvelusta. Hänen jokainen tekonsa oli julistanut: »Ei palveltavaksi, vaan palvelemaan» (Matt. 20: 28). Mutta opetuslapset eivät vielä olleet oppineet tätä läksyä. Tällä viimeisellä pääsiäisillallisella Jeesus toisti tämän opetuksen niin havainnollisesti, että se painui ainiaaksi heidän mieleensä ja sydämeensä.AO5 198.2

Jeesuksen ja hänen opetuslastensa väliset keskustelut olivat tavallisesti hiljaisen ilon hetkiä, joita he kaikki pitivät suuressa arvossa. Pääsiäisillalliset olivat olleet erikoisen mielenkiintoisia tapauksia, mutta tässä tilaisuudessa Jeesus oli huolissaan. Hänen sydämensä oli raskas, ja hänen kasvoillaan lepäsi varjo. Kun hän tapasi opetuslapsensa yläsalissa, he huomasivat, että jokin painoi raskaasti hänen mieltään, ja vaikka he eivät tienneet sen syytä, he ottivat osaa hänen suruunsa.AO5 198.3