»Totuus on tekevä teidät vapaiksi»

Fariseusten ja hallitusmiesten mielestä tämä väite oli röyhkeää julkeutta. He eivät voineet sietää, että heidän kaltaisensa ihminen esitti sellaisia vaatimuksia. Välittämättä hänen sanoistaan he tiukkasivat: »Kuka sinä olet?» He halusivat pakottaa hänet julistamaan itsensä Kristukseksi. Hänen olemuksensa ja työnsä olivat niin toisenlaiset, kuin kansa oli odottanut, että hänen kavalat vihollisensa uskoivat kansan hylkäävän hänet petturina.AO5 28.1

Mutta Jeesus vastasi heidän kysymykseensä: »Kuka sinä olet?» sanoen: »Juuri se, mitä minä puhunkin teille» (Joh. 8: 25). Se, mikä oli ilmennyt hänen sanoissaan, ilmeni myös hänen luonteessaan. Hän oli opettamiensa totuuksien ruumiillistuma. Hän jatkoi: »En minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut. Ja hän, joka on minutlähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.» Hän ei koettanut todistaa väitettään, että hän on Messias, vaan osoitti olevansa yhtä Jumalan kanssa. Jos heidän mielensä olisi ollut avoin Jumalan rakkaudelle, he olisivat ottaneet Jeesuksen vastaan.AO5 28.2

Monet hänen kuulijoistaan tulivat uskossa hänen luokseen, ja heille hän sanoi: »Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.»AO5 28.3

Nämä sanat loukkasivat fariseuksia. He eivät ottaneet huomioon, että kansa oli kauan ollut vieraan ikeen alla, ja he huudahtivat vihaisina: »Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?» Jeesus katsoi näitä miehiä, jotka olivat synnin orjia ja joilla oli vain koston ajatuksia, ja vastasi murheellisena: »Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.» He olivat kaikkein pahimmassa orjuudessa, pahan hengen hallittavina.AO5 28.4

Jokainen sielu, joka kieltäytyy jättäytymästä Jumalalle, on toisen voiman vallassa. Hän ei ole itsensä oma. Hän voi puhua vapaudesta, mutta hän on kaikkein kauheimmassa orjuudessa. Hän ei voi nähdä totuuden kauneutta, sillä saatana hallitsee hänen mieltään. Vaikka hän kuvittelee seuraavansa oman järkensä määräyksiä, hän noudattaa pimeyden ruhtinaan tahtoa. Kristus tuli murta- maan kahleet, jotka sitovat sielun synnin orjuuteen. »Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.» »Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista» (Room. 8: 2).AO5 28.5

Lunastustyössä ei ole mitään pakkoa. Siinä ei käytetä ulkonaisia voimakeinoja. Jumalan Hengen vaikutuksen alaisena ihminen saa vapaasti valita, ketä hän tahtoo palvella. Muutos, joka tapahtuu, kun sielu jättäytyy Kristukselle, on täysin vapaaehtoinen. Synnin karkottaminen on sielun oma teko. On kyllä totta, ettei meillä ole voimaa vapautua saatanan vallasta, mutta kun haluamme päästä irti synnistä, ja kun suuressa hädässämme rukoilemme voimaa ulkopuoleltamme ja yläpuoleltamme, täyttyy sielumme Pyhän Hengen jumalallisella voimalla ja tottelee tahdon määräyksiä täyttäen Jumalan tahtoa.AO5 29.1

Ainoa ehto, jolla ihmisen on mahdollista tulla vapaaksi, on tulla yhdeksi Kristuksen kanssa. »Totuus on tekevä teidät vapaiksi», ja Kristus on totuus. Synnin voitto on siinä, että se heikentää mielen ja tukahduttaa sielun vapauden. Jumalalle jättäytyminen merkitsee palautumista omaan itseensä, ihmisen todelliseen kunniaan ja arvoon. Jumalan laki, jonka alaisiksi joudumme, on »vapauden laki» (Jaak. 2:12).AO5 29.2