Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    »Menkää ja sanokaa opetuslapsille»

    »Menkää», enkelit sanoivat naisille, »ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ‘Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi.’» Nämä enkelit olivat olleet Kristuksen suojelusenkeleitä hänen maallisen vaelluksensa ajan. He olivat nähneet hänen oikeudenkäyntinsä ja ristiinnaulitsemisensa. He olivat kuulleet Kristuksen sanat opetuslapsilleen. Tämä ilmeni heidän sanomastaan opetuslapsille, ja sen olisi pitänyt saada heidät vakuuttuneiksi sanoman paikkansapitävyydestä. Sellaisia sanoja saattoivat lausua vain heidän ylösnousseen Herransa lähettiläät.AO5 342.3

    »Sanokaa hänen opetuslapsil lensa ja Pietarille», enkelit sanoivat. Kristuksen kuolemasta lähtien Pietari oli ollut katumuksen masentama. Hän muisti aina häpeällisen kieltämisensä ja näki edessään Vapahtajan rakastavan ja tuskaisen katseen. Hänen kärsimyksensä olivat olleet katkerampia kuin kenenkään muun opetuslapsen. Siksi hänelle vakuutetaan, että hänen katumuksensa hyväksytään ja syntinsä annetaan anteeksi. Hänet mainitaan nimeltä.AO5 342.4

    »Sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ‘Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä.’» Kaikki opetuslapset olivat jättäneet Jeesuksen, ja kutsu kohdata hänet kuuluu heille kaikille. Hän ei ole heitä hylännyt. Kun Maria Magdaleena kertoi heille nähneensä Herran, hän toisti kutsun kokoontua Galileaan. Ja vielä kolmaskin kutsu heille lähetettiin. Noustuaan ylös Isänsä luo Jeesus ilmestyi toisille naisille sanoen: “‘Terve teille!’ Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ‘ Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan; siellä he saavat minut nähdä.’»AO5 343.1

    Kristuksen ensimmäinen työ maailmassa hänen ylösnousemuksensa jälkeen oli saada opetuslapsensa vakuuttuneiksi hänen vähentymättömästä rakkaudestaan ja hellästä huolenpidostaan heitä kohtaan. Todistaakseen heille, että oli heidän elävä Vapahtajansa ja että hän oli murtanut haudan kahleet eikä heidän vihollisensa kuolema enää voinut häntä pidättää, osoittaakseen heille, että hänellä oli sama rakastava sydän kuin hänen ollessaan heidän luonaan heidän rakastettuna opettajanaan, hän ilmestyi heille uudelleen ja uudelleen. Hän halusi kietoa rakkautensa siteet yhä lujemmin heidän ympärilleen. Menkää kertomaan veljilleni, hän sanoi, että he saavat kohdata minut Galileassa.AO5 343.2

    Kuullessaan tämän selvän määräyksen opetuslapset alkoivat ajatella Kristuksen sanoja, joilla hän oli ennustanut ylösnousemuksensa. Mutta he eivät nytkään voineet iloita. He eivät voineet heittää pois epäilyjään ja hämmennystään. Eivät opetuslapset voineet uskoa edes silloin, kun naiset kertoivat nähneensä Herran. He luulivat heidän nähneen harhanäyn.AO5 343.3

    Huolia kasaantui huolien päälle. Viikon kuudentena päivänä opetuslapset olivat nähneet Mestarinsa kuolevan, viikon ensimmäisenä päivänä he huomasivat, että hänen ruumiinsa oli heiltä viety, ja kansan pettämiseksi heitä syytettiin sen varastamisesta. He eivät uskaltaneet edes oikaista niitä vääriä käsityksiä heistä, jotka olivat saamassa jalansijaa. He pelkäsivät pappien vihaa ja kansan raivoa. He kaipasivat Jeesuksen läsnäoloa, hänen, joka oli auttanut heitä joka pulmassa.AO5 343.4

    Usein he toistivat sanoja: »Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.» Yksinäisinä ja alakuloisina he muistelivat hänen sanojaan: »Jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?» (Luuk. 24: 21; 23: 31). He kokoontuivat ylä saliin ja sulkivat ja lukitsivat ovet tietäessään, että heidän kohtalonsa saattaisi milloin tahansa olla sama kuin heidän rakkaan Opettajansa kohtalo.AO5 343.5

    Ja koko tämän ajan he olisivat voineet riemuita tietäessään Vapahtajansa nousseen ylös. Maria oli puutarhassa itkenyt, vaikka Jeesus oli ollut aivan hänen vieressään. Hänen silmänsä olivat niin kyynelten sokaisemat, ettei hän tuntenut häntä. Ja opetuslasten sydän oli niin surun murtama, etteivät he uskoneet enkelien sanomaa eivätkä Kristuksen omia sanoja.AO5 345.1

    Miten monet vieläkin tekevät opetuslasten tavoin! Kuinka monet toistavatkaan Marian epätoivoista huudahdusta: »Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet.» Kuinka monelle sopisivatkaan Vapahtajan sanat: »Mitä itket? Ketä etsit?» Hän on heidän lähellään, mutta heidän kyyneleiset silmänsä eivät erota häntä. Hän puhuu heille, mutta he eivät ymmärrä.AO5 345.2

    Oi, kunpa painunut pää voisi kohota ja silmät aueta näkemään hänet ja korvat kuulla hänen ääntään! »Menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista.» Älkää käskekö heidän katsoa Joosefin uuteen hautaan, joka oli suljettu suurella kivellä ja sinetöity Rooman sinetillä. Kristus ei ole siellä. Älkää katsoko tyhjää hautaa. Älkää murehtiko kuten ne, jotka ovat toivottomia ja avuttomia. Jeesus elää, ja koska hän elää, mekin saamme elää. Nouskoon kiitollisista sydämistä, pyhän tulen koskettamilta huulilta iloinen laulu: Kristus on ylösnoussut! Hän elää rukoillakseen meidän edestämme. Tartu tähän toivoon, niin se on sinulle varma, koeteltu sielun ankkuri. Usko, niin saat nähdä Jumalan kirkkauden.AO5 345.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents