Parannettu fariseusten ristikuulustelussa

Parannetun nuorukaisen naapurit ja ne, jotka olivat tunteneet hänet sokeana, sanoivat: »Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?» He katselivat häntä epäillen, sillä kun hänen silmänsä avautuivat, hänen kasvonsa muuttuivat ja kirkastuivat, ja hän näytti aivan kuin toiselta ihmiseltä. Toinen toisensa jälkeen teki saman kysymyksen. Jotkut sanoivat: »Hän se on», ja muutamat: »Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä.» Mutta hän, joka oli saanut tämän suuren siunauksen, poisti epäilykset sanoen: »Minä se olen.» Sitten hän kertoi Jeesuksesta ja siitä, miten tämä oli hänet parantanut, ja he kysyivät: »Missä hän on?» Hän vastasi: »En tiedä.»AO5 35.2

Sitten he veivät hänet fariseusten neuvoston eteen. Jälleen häneltä kysyttiin, miten hän oli saanut näkönsä. »Ja hän sanoi heille: Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen.’ Niin muutamat fariseukset sanoivat: ‘Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.’» Fariseukset toivoivat voivansa todistaa Jeesuksen syntiseksi, jolloin hän ei voisi olla Messias. He eivät tienneet, että hän, joka oli parantanut sokean, oli tehnyt sapatinkin ja tiesi kaikki sen velvoitukset. He kiihkoilivat kiivaasti sapatin noudattamisen puolesta ja kuitenkin suunnittelivat murhaa juuri sinä päivänä. Mutta moniin tämä ihme oli tehnyt syvän vaikutuksen, ja he olivat vakuuttuneita siitä, että hän, joka oli avannut sokean silmät, oli enemmän kuin tavallinen ihminen. Vastaukseksi syytökseen, että Jeesus oli syntinen, koska hän ei pitänyt sapattia, he sanoivat: »Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?»AO5 35.3

Rabbiinit kääntyivät jälleen sokean puoleen: »Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi sinun silmäsi?» Hän sanoi: »Hän on profeetta.» Sitten fariseukset väittivät, ettei hän ollut syntynyt sokeana eikä siis parantunut sokeudesta. He kutsuivat hänen vanhempansa ja kysyivät heiltä: »Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen?»AO5 35.4

Siinä oli mies itse selittämässä, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, mutta fariseukset kielsivät mieluummin sen, minkä olivat omin silmin nähneet ja omin korvin kuulleet, kuin myönsivät erehtyneensä. Niin voimakas on ennakkoluulo; niin vääristelevä on farisealainen vanhurskaus.AO5 35.5

Fariseuksilla oli vielä yksi keino jäljellä, ja se oli miehen vanhem- pien pelotteleminen. He kysyivät viattoman näköisinä: »Kuinka hän nyt sitten näkee?» Vanhemmat pelkäsivät saattaa itseään huonoon valoon, sillä oli julistettu, että kuka ikinä tunnustaisi Jeesuksen Kristukseksi, »pantaisiin pois synagoogasta», se on, suljettaisiin synagoogasta kolmeksikymmeneksi päiväksi. Tänä aikana ei rikkojan kodissa saanut lasta ympärileikata eikä kuollutta valittaa. Tätä rangaistusta pidettiin suurena onnettomuutena, ja ellei se saanut aikaan katumusta, seurasi vielä ankarampi rangaistus. Pojalle tehty suuri ihmetyö oli saanut vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, kuka Jeesus oli, mutta kuitenkin he vastasivat: »Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt; mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa.» Näin he siirsivät koko vastuun pojalleen, sillä he eivät uskaltaneet tunnustaa Kristusta.AO5 35.6

Pulma, johon fariseukset täten joutuivat, heidän epäilyksensä ja ennakkoluulonsa ja se, etteivät he tässä tapauksessa uskoneet selviä tosiasioita, avasivat kansan, varsinkin rahvaan, silmät. Jeesus oli usein suorittanut ihmetöitään julkisesti kaduilla, ja hänen tekonsa olivat aina kärsimyksiä lieventäviä. Monen mielessä heräsi kysymys: Tekisikö Jumala tällaisia ihmetöitä petturin välityksellä, jollaiseksi fariseukset väittävät Jeesusta? Ristiriita kehittyi vakavaksi molemmin puolin.AO5 36.1

Fariseukset näkivät, että heidän menettelynsä alkoi tehdä Jeesuksen suorittaman työn yleisesti tunnetuksi. He eivät voineet kieltää ihmettä. Sokea oli täynnä iloa ja kiitollisuutta, hän katseli luonnon ihmeitä ja iloitsi taivaan ja maan kauneudesta. Hän kertoi vapaasti kokemuksestaan, ja jälleen he koettivat vaientaa häntä sanoen: »Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen.» Se merkitsi: Älä sano enää, että tämä mies antoi sinulle näkösi, sillä Jumala teki sen.AO5 36.2

Sokea vastasi: »Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.»AO5 36.3

Niin he kysyivät jälleen: »Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?» He koettivat hämmentää häntä monin sanoin, jotta hän luulisi tulleensa petetyksi. Saatana ja hänen pahat enkelinsä olivat fariseusten puolella ja yhdistivät voimansa ja älynsä ihmisten viisauteen voittaakseen Kristuksen vaikutuksen. He koettivat kumota vakaumuksen, joka oli heräämässä monen mielessä. Myös Jumalan enkelit olivat paikalla vahvistamassa miestä, joka oli saanut näkönsä.AO5 36.4

Fariseukset eivät käsittäneet olevansa tekemisissä kenenkään muun kuin sen oppimattoman miehen kanssa, joka oli sokeana syntynyt, sillä he eivät tunteneet häntä, jota vastaan he taistelivat. Jumalallinen valo loisti sokean miehen sieluun. Kun nämä ulkokullatut koettivat saada hänet epäilemään, Jumala auttoi häntä osoittamaan sattuvilla ja nasevilla vastauksillaan, ettei häntä voitu kietoa. Hän vastasi: »Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?» Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: »Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä.»AO5 36.5

Jeesus tiesi, minkälaiseen tulikokeeseen mies oli joutunut, ja hän antoi hänelle armoa ja sanat suuhun, niin että hänestä tuli Kristuksen todistaja. Hän vastasi fariseuksille sanoin, jotka olivat pureva moite näitä kohtaan. He sanoivat osaavansa selittää kirjoituksia ja olevansa kansan hengellisiä opettajia, ja kuitenkin kun Jeesus suoritti ihmetöitä, he olivat täysin tietämättömiä hänen voimansa lähteestä, hänen luonteestaan ja väitteistään. »Sehän tässä on ihmeellistä», mies sanoi vielä, »että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni. Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee. Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä.»AO5 37.1

Mies oli lyönyt tutkijansa heidän omilla aseillaan. He eivät pystyneet vastaamaan mitään hänen perusteluihinsa. Fariseukset olivat hämmästyneitä ja vaikenivat ikään kuin hänen sattuvien, päättävien sanojensa lumoamina. Jonkin aikaa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Sitten papit ja rabbiinit kietoutuivat synkän näköisinä viittoihinsa ikään kuin olisivat pelänneet hänen kosketuksensa saastuttavan heidät; he pudistivat tomun jaloistaan ja julistivat tuomionsa häntä vastaan: »Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!» Ja he ajoivat hänet ulos.AO5 37.2