Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 5 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Kiistaa suuruudesta

    »Heidän välillään syntyi myös kiista siitä, kuka heistä oli katsottava suurimmaksi.» Tämä kiista, jota käytiin Kristuksen läsnäollessa, suretti ja haavoitti häntä. Opetuslapset pitivät yhä kiinni lempiajatuksestaan, että Kristus osoittaisi voimansa ja asettuisi Daavidin valtaistuimelle. Ja kukin toivoi sydämessään korkeinta paikkaa hänen valtakunnassaan. He olivat arvioineet itsensä ja toisensa, ja sen sijaan että he olisivat pitäneet veljiään arvokkaampina, he olivat asettaneet itsensä ensimmäisiksi. Jaakobin ja Johanneksen pyyntö saada istua Kristuksen valtaistuimen oikealla ja vasemmalla puolella oli herättänyt toisissa suuttumusta. Se, että nämä kaksi veljestä julkesivat pyytää korkeinta paikkaa, kuohutti toisia niin, että heidän välinsä olivat vähällä rikkoontua. He tunsivat, että heitä oli arvosteltu väärin ja ettei heidän uskollisuudelleen ja kyvyilleen annettu tarpeeksi arvoa. Juudas esiintyi kiihkeimmin Jaakobia ja Johannesta vastaan.AO5 199.2

    Kun opetuslapset saapuivat yläsaliin, heidän mielessään liikkui katkeria ajatuksia. Juudas tunkeutui lähimmäksi Kristusta hänen vasemmalle puolelleen, ja Jo hannes oli oikealla puolella. Jos oli olemassa korkein paikka, Juudas oli päättänyt saada sen, ja tuona paikkana pidettiin sitä, joka oli lähinnä Kristusta. Ja Juudas oli petturi.AO5 199.3

    Toinenkin syy oli ilmennyt. Juhlassa oli palvelijan tapana pestä vieraiden jalat, ja tässäkin tilaisuudessa oli valmistelut tehty sitä varten. Vesiruukku, vati ja pyyhe olivat valmiina jalkojen pesua varten, mutta saapuvilla ei ollut yhtään palvelijaa, ja pesun suorittaminen kuului opetuslapsille. Mutta loukatun ylpeyden valtaan antautuneena jokainen opetuslapsi päätti olla esittämättä palvelijan osaa. Kaikki näyttivät järkähtämättömän levollisilta, ikään kuin kukaan ei olisi tiennyt, että jotakin oli tehtävä. Vaikenemisellaan he kieltäytyivät nöyryyttämästä itseään.AO5 200.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents