Opetus ihmisille kaikkina aikoina

Näin kysymykseen »Kuka on minun lähimmäiseni?» on ainiaaksi vastattu. Jeesus on osoittanut, ettei lähimmäisemme ole vain samaan seurakuntaan tai uskoon kuuluva. Siinä eivät tule kysymykseen rotu, väri tai luokkaero. Lähimmäisemme on jokainen ihminen, joka tarvitsee apuamme. Lähimmäisemme on jokainen vihollisen haavoittama ja runtelema sielu. Lähimmäisemme on jokainen, joka on Jumalan omaisuutta.AO5 59.6

Kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta Jeesus esitti kuvauksen itsestään ja tehtävästään. Saatana oli pettänyt, haavoittanut, ryöstänyt ja syössyt turmioon ihmisen ja jättänyt hänet tuhon omaksi, mutta Vapahtaja sääli avutonta tilaamme. Hän jätti taivaan kirkkauden tullakseen avuksemme. Hän näki meidän olevan kuoleman omia ja otti haltuunsa asiamme. Hän paransi haavamme. Hän peitti meidät vanhurskautensa vaipalla. Hän hankki meille turvapaikan ja huolehti meistä täydellisesti omalla kustannuksellaan. Hän kuoli lunastaakseen meidät. Viitaten omaan esimerkkiinsä hän lausuu seuraajilleen: »Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.» »Niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne» (Joh. 15: 17; 13: 34).AO5 60.1

Lainoppineen kysymys Jeesukselle kuului: »Mitä minun pitää tekemän?» Ja Jeesus, joka tunnusti rakkauden Jumalaa ja ihmistä kohtaan vanhurskauden summaksi, oli sanonut: »Tee se, niin sinä saat elää.» Samarialainen oli totellut hellän ja rakastavan sydämensä ääntä ja siten osoittautunut lain noudattajaksi. Jeesus käski lainoppinutta: »Mene ja tee sinä samoin.» Jumalan lapsilta odotetaan tekemistä eikä vain sanomista. »Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi» (1 Joh. 2: 6).AO5 60.2

Maailma tarvitsee tätä opetusta tänään yhtä paljon kuin silloin, kun se kuultiin Jeesuksen suusta. Itsekkyys ja kylmä muodollisuus ovat melkein tukahduttaneet rakkauden tulen ja hävittäneet luonteesta ne hyveet, joiden pitäisi tuntua suloisena tuoksuna. Monet Kristuksen nimeä tunnustavat ovat unohtaneet sen tosiasian, että kristittyjen on edustettava Kristusta. Ellemme käytännössä uhraudu toisten hyväksi perhepiirissä, naapuristossa ja seurakunnassa tai missä muualla tahansa, emme ole kristittyjä, olkoon tunnustuksemme mikä hyvänsä.AO5 60.3

Kristus on yhdistänyt oman osansa ihmiskunnan osaan, ja hän pyytää meitä liittymään häneen ihmiskunnan pelastamiseksi. »Lahjaksi olette saaneet», hän sanoo, »lahjaksi antakaa» (Matt. 10: 8). Synti on suurin onnettomuus, ja meidän on säälittävä ja autettava syntistä. Monet erehtyvät ja tuntevat häpeänsä ja mielettömyytensä. He kaipaavat rohkaisevia sanoja. He katsovat virheitään ja erehdyksiään, kunnes joutuvat miltei epätoivoon. Näitä sieluja emme saa laiminlyödä. Jos olemme kristittyjä, emme saa kulkea heidän ohitseen pysytellen niin kaukana kuin mahdollista juuri niistä, jotka eniten tarvitsevat apuamme. Kun näemme ihmisen hädässä, oli se sitten vastoinkäymisten tai synnin aiheuttama hätä, emme koskaan saa sanoa: Tämä ei kuulu minulle.AO5 60.4

»Ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä» (Gal. 6: 1). Karkottakaa vihollisen valta uskon ja rukouksen avulla. Puhukaa uskon ja rohkaisun sanoja, jotka ovat parantavaa palsamia lyödylle ja haavoitetulle. Monet ovat väsyneet ja masentuneet elämän taistelussa, vaikka yksikin ystävällinen ja rohkaiseva sana olisi auttanut heitä voittamaan. Meidän ei tulisi koskaan kulkea yhdenkään kärsivän sielun ohi koettamatta antaa hänelle sitä lohdutusta, jolla Jumala on lohduttanut meitä.AO5 60.5

Tämä kaikki on vain lain periaatteen täyttämistä, sen periaatteen, jota kertomus laupiaasta samarialaisesta valaisee ja joka ilmeni Jeesuksen elämässä. Hänen luonteensa ilmaisee lain todellisen merkityksen ja näyttää, mitä merkitsee rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. Ja kun Jumalan lapset osoittavat armeliaisuutta, ystävällisyyttä ja rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan, silloin hekin antavat oikean todistuksen taivaan säädösten luonteesta. He todistavat, että »Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun» (Ps. 19: 7). Joka ei tällaista rakkautta osoita, hän rikkoo sen lain, jota hän tunnustaa kunnioittavansa. Millainen henki ilmenee suhteessamme lähimmäisiimme, sellainen henki on myös suhteessamme Jumalaan. »Jos joku sanoo: ‘Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.» Rakkaani, »jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä» (1 Joh. 4: 20,12).AO5 61.1