Kolmas rukouskamppailu

Jeesus kääntyi takaisin, palasi entiselle paikalleen ja vaipui pitkälleen maahan suuren pimeyden kauhun valtaamana. Jumalan Pojan inhimillinen luonto värisi tuona koetushetkenä. Hän ei nyt rukoillut, ettei hänen opetuslastensa usko horjuisi, vaan hän rukoili oman kiusatun ja ahdistetun sielunsa puolesta. Nyt oli tullut se kauhea hetki, jolloin maailman kohtalo ratkaistaisiin. Ihmiskunnan kohtalo oli vaakalaudalla. Kristus voisi vieläkin kieltäytyä juomasta maljaa, joka kuului syntiselle ihmiselle. Se ei vielä olisi liian myöhäistä. Hän voisi pyyhkiä verisen hien otsaltaan ja jättää ihmisen synteineen perikatoon. Hän saattaisi sanoa: Kärsiköön rikollinen itse rangaistuksen synneistään; minä palaan Isäni luo. Tahtooko Jumalan Poika juoda katkeran nöyryytyksen ja tuskan maljan? Tahtooko viaton kärsiä synnin kirouksen seuraukset pelastaakseen syylliset? Jeesuksen kalpeilta vapisevilta huulilta kuuluvat sanat: »Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi.»AO5 241.1

Kolme kertaa hän lausui tuon rukouksen. Kolme kertaa hänen ihmisluontonsa värisi tuon viimeisen, suurimman uhrin edessä. Mutta nyt nousee ihmiskunnan historia maailman Lunastajan silmien eteen. Hän näkee, että jos lainrikkojat jätetään oman onnensa nojaan, he joutuvat perikatoon. Hän näkee ihmisen avuttomuuden. Hän näkee synnin voiman. Tuomitun maailman huudot ja valitukset kaikuvat hänen korviinsa. Hän näkee, mikä kohtalo sitä odottaa, ja hän tekee ratkaisunsa. Hän haluaa hinnalla millä tahansa lunastaa ihmisen itselleen. Hän ottaa vastaan verikasteensa, jotta hänen kauttaan ne miljoonat, jotka ovat tuomitut perikatoon, voisivat saada iankaikkisen elämän. Hän on jättänyt taivaan kartanot, missä kaikki on puhtautta, onnea ja kirkkautta, pelastaakseen tuon yhden kadonneen lampaan, yhden syntiinlangenneen maailman. Eikä hän tahdo luopua tästä tehtävästään. Hän haluaa sovittaa ihmiskunnan, joka on ollut halukas syntiin. Nyt hänen rukouksensa huokuu nöyrää alistumista: »Jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi.»AO5 241.2