Lasaruksen sairaus ja kuolema

Mutta murhe saapui tuohon rauhalliseen kotiin, jossa Jeesus oli levännyt. Lasarusta kohtasi äkillinen sairaus, ja hänen sisarensa lähettivät sanoman Jeesukselle: »Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa.» He näkivät veljensä taudin ankaruuden, mutta he tiesivät, että Kristus oli näyttänyt voivansa parantaa kaikenlaisia tauteja. He uskoivat, että hän suhtautuisi myötätuntoisesti heidän ahdistukseensa, siksi he eivät esittäneetkään mitään kiirehtivää pyyntöä, että hänen olisi heti tultava, vaan ainoastaan tämän luottavan sanoman: »Se, joka on sinulle rakas, sairastaa.» He ajattelivat, että hän heti vastaisi heidän sanomaansa saapumalla Betaniaan niin pian kuin mahdollista.AO5 80.2

Tuskaisina he odottivat sanaa Jeesukselta. Niin kauan kuin heidän veljessään vielä oli elonkipinä, he rukoilivat ja tähyilivät Jeesuksen tuloa. Mutta sanansaattaja palasi ilman häntä. Hän toi kuitenkin sanoman: »Ei tämä tauti ole kuolemaksi», ja he tarrautuivat kiinni toivoon, että Lasarus jäisi eloon. Hellästi he koettivat puhua toivon ja rohkaisun sanoja tuolle miltei tajuttomalle kärsivälle. Kun Lasarus kuoli, he pettyivät katkerasti, mutta he tunsivat Kristuksen ylläpitävän armon vaikutusta, ja se esti heitä vähääkään syyttämästä Vapahtajaa.AO5 80.3

Kun Jeesus kuuli tämän sano man, hän opetuslasten mielestä otti sen kylmästi vastaan. Hän ei ilmaissut suruaan, niin kuin he odottivat hänen tekevän. Hän katsoi heihin ja lausui: »Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.» Kaksi päivää hän vielä viipyi sillä seudulla, missä oli. Tätä viipymistä opetuslapset eivät käsittäneet. Miten hänen läsnäolonsa olisikaan lohduttanut tuota murheen murtamaa perhettä, he ajattelivat. Opetuslapset tunsivat hyvin hänen voimakkaan kiintymyksensä Betanian kotiin, ja heitä hämmästytti se, ettei hän vastannut tuohon surullisen sanomaan: »Se, jota rakastat, sairastaa.»AO5 80.4

Noiden kahden päivän aikana Jeesus näytti heittäneen surusanoman pois mielestään, sillä hän ei puhunut mitään Lasaruksesta. Opetuslapset ajattelivat Johannes Kastajaa, Jeesuksen edelläkävijää. He olivat ihmetelleet, miksi Jeesus, jolla oli voima suorittaa merkillisiä ihmetöitä, oli sallinut Johanneksen virua vankilassa ja kuolla väkivaltaisen kuoleman. Koska Jeesuksella oli sellainen voima, niin miksi hän ei pelastanut Johanneksen henkeä? Fariseukset olivat usein esittäneet tämän kysymyksen, sillä he pitivät sitä kumoamattomana todistuksena siitä, ettei Jeesus ollut Jumalan Poika. Vapahtaja oli puhunut opetuslapsiaan kohtaavista koettelemuksista, tappioista ja vainosta. Hylkäisikö hän heidät koettelemuksissa? Jotkut epäilivät erehtyneensä hänen tehtävästään. Kaikki olivat suuresti huolissaan.AO5 81.1

Odotettuaan kaksi päivää Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Menkäämme taas Juudeaan.» Opetuslapset kyselivät, miksi Jeesus oli odottanut kaksi päivää, jos hän kerran oli menossa Juudeaan. Mutta nyt heidät valtasi pelko Jeesuksen ja heidän itsensä puolesta. He näkivät vain vaaroja sillä tiellä, jolle hän oli lähdössä. »Rabbi», he sanoivat, »äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!» Jeesus sanoi: »Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä?» Minä olen Isäni johdossa, ja niin kauan kuin noudatan hänen tahtoaan, henkeni on turvassa. Minun päiväni kaksitoista hetkeä eivät vielä ole päättyneet. Olen päässyt päiväni iltaan, mutta niin kauan kuin sitä kestää, olen turvassa.AO5 81.2

Hän jatkoi: »Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.» Se, joka tekee Jumalan tahdon, joka vaeltaa Jumalan viitoittamaa tietä, ei voi kompastua eikä kaatua. Jumalan opastavan Hengen valo antaa hänelle selvän käsityksen hänen velvollisuudestaan ja johtaa häntä oikeata tietä hänen työnsä loppuun saakka. »Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa.» Joka vaeltaa oman valintansa mukaan tiellä, jolle Jumala ei ole häntä kutsunut, tulee kompastumaan. Hänen päivänsä muuttuu yöksi, eikä hän ole missään turvassa.AO5 81.3

»Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: ̕Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta.’» »Ystävämme Lasarus nukkuu.» Miten liikuttavat sanat, täynnä myötätuntoa! Ajatellessaan vaaraa, johon Mestari joutuisi lähtiessään Jerusalemiin, opetuslapset olivat melkein unohtaneet Betanian surevan kodin. Mutta Jeesus ei ollut sitä unohtanut. Opetuslapset saivat ojennuksen. He olivat olleet pettyneitä, koska Jeesus ei nopeammin vastannut saamaansa sanomaan. He olivat joutuneet kiusaukseen ajatella, ettei hän tuntenutkaan niin hellää rakkautta Lasarusta ja hänen sisariaan kohtaan, kuin he olivat luulleet, muutoinhan hän olisi kiiruhtanut sinne yhdessä sanantuojan kanssa. Mutta sanat »ystävämme Lasarus nukkuu» herättivät heidän mielessään toisenlaisia ajatuksia. He olivat nyt vakuuttuneita siitä, että Jeesus ei ollut unohtanut kärsiviä ystäviään.AO5 82.1

»Niin opetuslapset sanoivat hänelle: ̕Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi.’ Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan: he taas luulivat hänen puhuneen unessanukkumisesta.» Jeesus esittää kuoleman unena uskoville lapsilleen. Heidän elämänsä on kätketty Kristuksen kanssa Jumalassa, ja ne, jotka kuolevat, tulevat nukkumaan hänen huomassaan, kunnes viimeinen pasuuna kajahtaa.AO5 82.2