Miksi Jeesus paljasti kavaltajansa

Jeesus oli suhtautunut tähän kiusattuun sieluun ihmeellisen pitkämielisesti. Hän oli tehnyt Juudaksen pelastamiseksi kaiken, mitä oli tehtävissä. Sen jälkeen kun tämä oli kaksi kertaa sopinut Herransa pettämisestä, Jeesus antoi hänelle vielä tilaisuuden katua. Kristus antoi Juudakselle viimeisen vakuuttavan todistuksen jumaluudestaan paljastamalla hänen kavalan sydämensä salaiset aikeet. Se oli tälle väärälle opetuslapselle viimeinen kutsu katumukseen. Kristus ei säästänyt ainoatakaan vetoomusta, jonka hän jumalaihmisenä saattoi tehdä. Armon aallot, jotka taipumaton ylpeys oli lyönyt takaisin, palasivat hellyttävän rakkauden voimakkaampana virtana. Mutta vaikka Juudas olikin hämmästynyt ja pelästynyt, kun hänen syyl lisyytensä paljastui, hän tuli vain yhä päättävämmäksi. Ehtoollisaterialta hän lähti panemaan petostaan toimeen.AO5 209.5

Lausuessaan voihuutonsa Juudakselle Kristus tarkoitti myös opetuslastensa parasta. Täten hän voimakkaasti todisti heille olevansa Messias. Hän sanoi: »Jo nyt minä sanon teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.» Jos Jeesus olisi vaiennut, ikään kuin tietämättömänä siitä, mitä hänelle tulisi tapahtumaan, opetuslapset olisivat voineet ajatella, ettei heidän Mestarillaan ollut jumalallista edeltänäkemystä, vaan hän oli tullut yllätetyksi ja kavalletuksi murhanhimoisen joukon käsiin. Vuotta aikaisemmin Jeesus oli kertonut opetuslapsilleen, että hän oli valinnut kaksitoista ja että yksi heistä oli perkele. Nyt hänen Juudakselle lausumansa sanat, jotka osoittivat, että tämän petos oli täydellisesti hänen Mestarinsa tiedossa, vahvistaisivat Kristuksen todellisten seuraajien uskoa hänen alennuksena aikana. Ja kun Juudas kohtaisi kaamean loppunsa, he muistaisivat voihuudon, jonka Jeesus oli huudahtanut pettäjästään.AO5 210.1

Vapahtajalla oli vielä toinenkin tarkoitus. Hän ei ollut kieltäytynyt palvelemasta häntä, jonka hän tiesi pettäjäkseen. Opetuslapset eivät olleet ymmärtäneet hänen sanojaan, jotka hän lausui pestessään heidän jalkojaan: »Ette kaikki ole puhtaat», eivätkä hänen pöydässä lausumiaan sanoja: »Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan» (Joh. 13: 11, 18). Mutta jälkeenpäin, kun hänen tarkoituksensa heille selveni, heillä oli jotakin ajattelemista Jumalan kärsivällisyydessä ja armossa pahimminkin erehtyvää kohtaan.AO5 210.2