Marian rakkaus Vapahtajaan

Mariaa oli pidetty suurena syntisenä, mutta Kristus tiesi, millaisissa olosuhteissa hän eli. Hän olisi voinut sammuttaa viimeisenkin toivon kipinän hänen sielustaan, mutta hän ei sitä tehnyt. Hänhän juuri oli nostanut hänet epätoivon ja turmion kuilusta. Seitsemän kertaa Maria oli kuullut hänen nuhtelevan riivaajia, jotka hallitsivat hänen sydäntään ja mieltään. Hän oli kuullut Jeesuksen palavat rukoukset Isälle hänen puolestaan. Hän tiesi, miten vastenmielistä synti oli Jeesuksen puhtaalle mielelle, ja hänen voimassaan Maria oli päässyt sen voittajaksi.AO5 118.4

Vaikka Marian tila näytti ihmissilmälle toivottomalta, niin Kristus näki hänessä hyviä mahdollisuuksia. Hän näki hänen luonteensa parhaat piirteet. Lunastussuunnitelma oli avannut ihmiskunnalle suuria mahdollisuuksia, ja nämä mahdollisuudet toteu tuivat Mariaan nähden. Kristuksen armon avulla hän tuli jumalallisesta luonnosta osalliseksi. Tämä langennut nainen, jonka sydän oli ollut riivaajien asuntona, joutui hyvin lähelle Vapahtajaa, hänen seuraansa ja palvelukseensa. Maria istui hänen jalkojensa juuressa oppimassa häneltä. Maria vuodatti hänen päähänsä kalliin voiteluöljyn ja kostutti hänen jalkansa kyynelillään. Maria seisoi ristin juurella ja seurasi häntä haudalle saakka. Maria oli ensimmäisenä haudalla hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Maria myös ensimmäisenä kertoi ylösnousseesta Vapahtajasta.AO5 118.5

Jeesus tuntee ihmissielun salaisimmatkin sopukat. Voit sanoa: Olen syntinen, suuri syntinen. Ehkäpä oletkin, mutta mitä pahempi olet, sitä enemmän tarvitset Jeesusta. Hän ei työnnä yhtäkään itkevää, katuvaa sielua luotaan. Hän ei kerro kenellekään kaikkea, mitä hän saattaisi paljastaa, mutta hän kehottaa jokaista vapisevaa sielua rohkaisemaan mielensä. Hän lupaa runsaan anteeksiannon kaikille, jotka tulevat etsimään häneltä sovitusta ja uudistusta.AO5 120.1

Kristus saattaisi käskeä taivaan enkeleitä vuodattamaan vitsausten maljat maailman ylle tuhotakseen ne, jotka uhkuvat vihaa Jumalaa kohtaan. Hän saattaisi poistaa tämän häpeätahran maailmankaikkeudestaan. Mutta hän ei tee sitä, hän seisoo nytkin suitsutusalttarin ääressä esittämässä Jumalalle niiden rukouksia, jotka odottavat hänen apuaan.AO5 120.2

Jeesus nostaa sielut, jotka etsivät häneltä apua, syytösten ja kiistojen yläpuolelle. Ei yksikään ihminen tai paha enkeli voi syyttää näitä sieluja. Kristus liittää heidät omaan jumalallisinhimilliseen luontoonsa. He seisovat suuren syntienkantajan vieressä Jumalan valtaistuimelta tulevassa valossa. »Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme» (Room. 8: 33, 34).AO5 120.3