Kasvatus iäisyyttä varten

Autettakoon nuoria ymmärtämään luomisensa tarkoitus: elämi-nen Jumalalle kunniaksi ja lähimmäisille siunaukseksi. Autettakoon heitä näkemään, miten hellästi taivaallinen Isä on rakastanut heitä, miten korkeaan osaan heidän tulee tässä elämässä saamallaan kasvatuksella valmistua, ja miten arvokasta ja kunniakasta on tulla kutsutuiksi olemaan Ju-malan poikia ja tyttäriä. Näin saataisiin tuhannet luopumaan inhoten niistä alhaisista ja itsekkäistä aikeistaan ja kevytmielisistä huveistaan, jotka tähän saakka ovat vaatineet heidän kaiken huomionsa. He oppisivat vihaamaan ja kaihtamaan syntiä, ei vain palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta, vaan koska he tajuavat sen alhaisen luonteen ja koska se turmelisi heidän Jumalalta saamansa kyvyt ja tahraisi heidän Jumalan kaltaisen ihmisyytensä.AO2 190.1

Ei Jumala kiellä nuoria olemasta yritteliäitä. Ei hän halua murskata niitä luonteenominaisuuksia, jotka tekevät ihmisen menestyksekkääksi ja kunnioitetuksi yh teiskunnassa - hellittämätöntä pyrkimystä johonkin entistä pa rempaan, lannistumatonta tah toa, sitkeää ponnistelua ja väsy mätöntä kestävyyttä. Jumalan armon avulla ne on vain suunnattava sellaisiin tavoitteisiin, jotka ovat niin paljon pelkkiä itsekkäitä ja ajallisia harrasteita ylevämpiä kuin taivas on maata korkeampi. Tässä elämässä aloitettu kasvatus jatkuu tulevassa elämässä. Mieli avartuu päivä päivältä havaitse-maan uudessa kauneudessaan Jumalan ihmeellisiä tekoja, todisteita siitä, miten viisaasti ja miten valtavalla voimalla hän on luonut maailmankaikkeuden ja pitää sitä yllä, sekä sitä ääretöntä rakkautta ja viisautta, jolla hän on laatinut pelastussuunnitelman. »Silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut» eikä »ole ihmisen sydämeen noussut» sitä, »minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat» (1 Kor. 2: 9). Jo tässä elämässä saatamme hetkittäin havaita hänen läsnäolonsa ja iloita taivaan yhteydestä, mutta vasta tulevassa elämässä pääsemme kokemaan sen täyttä riemua ja siunausta. Vasta iäisyydessä nähdään, miten ihana on jälleen Jumalan kuvaksi palautetun ihmisen osa.AO2 190.2