Voitto Goljatista

Goljat hämmästyi ja julmistui. »Olenko minä koira», hän huusi, »kun tulet sauva kädessä minua vastaan?» Sitten hän kirosi Daavidin kaikkien tuntemiensa jumalien kautta. Ivallisesti hän huusi: »Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille.»AO2 228.3

Filistealaisten sotasankari ei saanut Daavidia herpaantumaan. Astuen lähemmäksi hän sanoi vastustajalleen: »Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt. Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan lin-nuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala. Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme.»AO2 228.4

Hänen sanoistaan kajahteli pelottomuus, ja voitonriemu sävähteli jo hänen kauniilla kasvoillaan. Tämän puheensa hän esitti selvästi ja soinnukkaasti, niin että hyökkäykseen järjestäytyneet tuhannet rintamasotilaat kuulivat sen selvästi. Goljatin se sai vihan vimmoihinsa. Raivoissaan hän työnsi otsaansa suojaavaa kypärää taaksepäin ja ryntäsi kostonhimoisena vastustajaansa kohti. Mutta myös lisain poika valmistautui käymään vihollistaan vastaan. »Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuun ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa.»AO2 229.1

Hämmästys valtasi molemmat armeijat. Daavidin oli uskottu var- masti saavan surmansa, mutta kiven viuhahtaessa ilman halki suoraan maaliinsa he näkivät, miten heidän sotasankarinsa vavahti ja peitti käsillään kasvonsa aivan kuin äkillisen sokeuden satuttamana. Jättiläinen huojahteli ja horjahteli ja jysähti lopulta maahan kuin kaadettu tammi. Daavid ei viivytellyt hetkeäkään. Hän juoksi pitkällään makaavan filistealaisen luo ja tarttui molemmin käsin Goljatin painavaan miekkaan. Vähän aikaisemmin jättiläinen oli kerskannut katkaisevansa sillä nuorukaisen kaulan ja antavansa hänen lihansa taivaan linnuille. Nyt se kohosi ilmaan ja samassa vierähti kerskurin pää irti ruumiista, ja koko Israelin leiri puhkesi riemuitsemaan.AO2 229.2

Filistealaiset joutuivat täysin kauhun ja sekasorron valtaan ja säntäsivät silmittömään pakoon. Voitonriemuisten heprealaisten huudot kaikuivat vuorten rinteillä, kun he ryntäsivät pakenevien vihollistensa perään »ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka. Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä. Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.»AO2 230.1