Daavidin katumus

Daavid liikuttui profeetan nuhteesta, hänen omatuntonsa heräsi, ja hänen syyllisyytensä näyttäytyi kaikessa laajuudessaan. Katuvana hän nöyrtyi Jumalan edessä. Värähtelevin huulin hän sanoi: »Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.» Kaikki toisille tehty vääryys heijastuu loukatusta takaisin Jumalaan. Daavid oli tehnyt pahoin syntiä sekä Uuriaa että Batsebaa kohtaan, ja sen hän nyt tunsi syvästi. Mutta tavattoman paljon suurempi oli hänen syntinsä Jumalaa kohtaan.AO2 300.5

Vaikkei Israelista olisi saatu ketään toimeenpanemaan Herran voidellun kuolemantuomiota, Daavidia puistatti ajatus siitä, että hän voisi syyllisenä ja syntiään anteeksi saamattomana joutua Jumalan äkillisen rangaistuksen kohteeksi. Mutta profeetta välitti hänelle sanoman: »Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.» Oikeuden täytyi kuitenkin tapahtua. Kuolemantuomio siirrettiin Daavidilta hänen syntinsä lapselle. Näin ku-ninkaalle annettiin tilaisuus katumiseen, mutta toisaalta lapsen kärsiminen ja kuolema oli hänelle paljon katkerampaa kuin hänen oma kuolemansa olisi ollut. Profeetta sanoi: »Koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.»AO2 301.1

Lapsen sairastuttua vaikeasti Daavid paastoten ja syvästi nöyrtyen pyysi Herraa jättämään lapsen eloon. Hän riisui kuninkaalliset vaatteensa, otti kruunun päästään ja nukkui monet yöt paljaalla maalla pyytäen murtunein mielin, ettei syyttömän tarvitsisi kärsiä hänen syyllisyytensä vuoksi. »Niin hänen hovinsa vanhimmat menivät hänen luokseen saadak-seen hänet nousemaan ylös maasta, mutta hän ei tahtonut.» Usein kun tuomio oli julistettu henkilöille tai kaupungeille, oli isku vältetty nöyrtymällä ja katumalla, ja aina Armahtavainen, joka on nopea antamaan anteeksi, oli lähettänyt rauhan sanoman tuojia. Tämän ajatuksen rohkaisemana Daavid jatkoi aneluaan niin kauan kuin lapsi sai olla hengissä. Mutta saatuaan sitten kuulla, että lapsi oli kuollut, hän ääneti alistui Jumalan tahtoon. Ensimmäinen isku oli annettu siitä rangaistuksesta, jonka hän itse oli julistanut oikeutetuksi. Mutta Jumalan armoon turvautuvana Daavid ei kuitenkaan ollut lohduton.AO2 301.2