Hylkäämistuomio

Saul oli nyt joutunut viimeiseen kokeeseensa. Päättämällä hallita riippumattomana yksinvaltiaana hän oli yltiöpäisesti toiminut vastoin Jumalan tahtoa ja osoittautunut kelvottomaksi hallitsemaan Herran sijaiskuninkaana. Mutta Saulin marssiessa joukkoineen kotiin voitonhuumassaan profeetta Samuelin kodissa oltiin kovin huolestuneita. Hän oli saanut Herralta sanoman, jossa tämä pahoitteli kuninkaan menettelyä: »Minä kadun, että tein Saulin kuninkaaksi, sillä hän on kääntynyt pois minusta eikä ole täyttänyt minun käskyjäni.» Profeetta suri syvästi kapinallisen kuninkaan elämäntapaa ja itki ja rukoili kaiken yötä Jumalaa peruuttamaan hirveän tuomionsa.AO2 213.3

Jumala ei kadu ihmisen tavoin. »Hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi.» Ihmisen katumus merkitsee mielen muutosta, Jumalan katumus sen sijaan asiaintilan ja olosuhteiden muuttumista. Ihminen voi muuttaa suhteensa Jumalaan joko suostumalla niihin ehtoihin, joilla hän pääsee Jumalan suosioon, tai omaksumalla niitä vastustavan asenteen, mutta Herra »on sama eilen ja tänään ja ian-kaikkisesti» (Hebr. 13: 8). Saulin tottelemattomuus muutti hänen suhteensa Jumalaan, mutta Jumalan hyväksymisen ehdot eivät muuttuneet, ja hänen vaatimuksensa pysyivät ennallaan, sillä hänen tykönään »ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa» (Jaak. 1:17).AO2 213.4

Raskain mielin profeetta lähti seuraavana aamuna tapaamaan pahoin erehtynyttä kuningasta. Samuel toivoi, että Saul asiaa ajatellessaan huomaisi syntinsä ja katumalla ja nöyrtymällä pääsisi jälleen Jumalan suosioon. Mutta ensi askeleen jälkeen kulku kepenee synnin tielläkin. Saul oli mennyt tottelemattomuudessaan jo niin pitkälle, ettei enää osannut Samuelillekaan muuta kuin valehdella ja sanoa: »Herra siunatkoon sinua! Minä olen täyttänyt Herran käskyn.»AO2 213.5

Profeetan korviin kantautui kuitenkin ääniä, jotka kumosivat tottelemattoman kuninkaan sanat. Samuel kysyi terävästi: »Mitä tämä lammasten määkiminen sitten on, joka kuuluu minun korviini, ja tämä raavaiden ammuminen, jonka kuulen?» Saul vastasi: »Amalekilaisilta ne on tuotu; sillä kansa säästi parhaat lampaat ja raavaat uhratakseen ne Herralle, sinun Jumalallesi; mutta muut me olemme vihkineet tuhon omiksi.» Kansa oli toiminut Saulin ohjeiden mukaan, mutta tämä oli valmis vierittämään oman tottelemattomuutensa synnin heidän niskoilleen päästäkseen itse pinteestä.AO2 214.1

Sanoma Saulin hylkäämisestä suretti Samuelia sanomattomasti. Se oli julistettava koko Israelin sotajoukon kuullen sen ylpeillessä ja riemuitessa parhaillaan voitosta, josta se kiitti rohkean kuninkaansa sotataitoa, sillä Saul oli menestynyt tässä taistelussa kysymättä Jumalan neuvoa. Mutta kun profeetta huomasi Saulin kapinallisen mielenlaadun, häntä inhotti se, että kuningas saattoi rikkoa taivaan käskyä vastaan ja johtaa Israelia tekemään syntiä, vaikka Jumala oli suonut hänelle niin suuria siunauksia. Kuninkaan selittelyt eivät pettäneet Samuelia, vaan surun ja inhon sekaisin tuntein hän julisti: »Lopeta; minä ilmoitan sinulle, mitä Herra on minulle tänä yönä puhunut. — Sinä olet Israelin sukukuntien päämies, vaikka oletkin vähäinen omissa silmissäsi. Herra on voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.» Hän toisti käskyn, jonka Herra oli antanut amalekilaisista, ja kysyi miksi kuningas ei ollut totellut sitä.AO2 214.2

Mutta Saul puolustautui itsepintaisesti: »Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti. Minä olen tuonut tänne Agagin, Amelekin kuninkaan, ja vihkinyt tuhon omiksi amalekilaiset. Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, si-nun Jumalallesi, Gilgalissa.»AO2 214.3

Ankarin ja vakavin sanoin profeetta kumosi valheelliset puolustelut ja julisti peruuttamattoman tuomion: »Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.»AO2 214.4

Kuultuaan tämän pelottavan tuomion kuningas huudahti: »Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntän- sä.» Profeetan lausuman tuomion kauhistamana Saul tunnusti syyllisyytensä, jonka hän oli siihen asti itsepintaisesti kieltänyt. Mutta hän syytti vieläkin kansaa ja selitti sen pelosta tehneensä syntiä.AO2 214.5

Niinpä Israelin kuningas ei surrut syntiään vaan sen rangaistusta pyytäessään Samuelilta: »Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa.» Jos Saul olisi todella katunut, hän olisi tunnustanut syntinsä julkisesti, mutta hän halusi pääasiassa vain säilyttää arvovaltansa ja kansansa alamaisuuden. Hän toivoi Samuelin mukanaoloon liittyvän kunnian vahvistavan hänen asemaansa kansan keskuudessa. Mutta profeetta vastasi: »Minä en palaja sinun kanssasi, sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana.» Kun Samuel kääntyi poistuakseen, kuningas tarttui pelosta tuskissan hänen viittansa liepeeseen estääkseen häntä lähtemästä, mutta se repesi hänen otteestaan. Tähän profeetta sanoi: »Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi.»AO2 215.1

Saulia huolestutti enemmän Samuelin poistuminen kuin Jumalan epäsuosio. Hän tiesi kansan luottavan enemmän profeettaan kuin häneen. Jos nyt Jumalan käskystä joku toinen voideltaisiin kuninkaaksi, Saul tiesi oman maineensa silloin olevan pakostakin mennyt- tä. Hän pelkäsi, että kansa nousisi heti kapinaan, jos Samuel kokonaan hylkäisi hänet. Siksi hän pyysi profeettaa suomaan hänelle sen kunnian, että vanhinten ja kansan tähden osallistuisi julkisesti hänen kanssaan jumalanpalvelukseen. Jumalalta saamansa ohjeen mukaisesti Samuel suostui kuninkaan pyyntöön, jottei annettaisi mitään aihetta kapinaan. Mutta hän oli mukana vain hiljaisena todistajana.AO2 215.2

Mutta vielä oli suoritettava eräs ankara ja kauhistava oikeusasia. Samuelin oli julkisesti palautettava Jumalan kunnia ja nuhdeltava Saulin menettelyä. Hän käski tuoda amalekilaisten kuninkaan eteensä. Kaikista Israelin miekal-laan kaatamista Agag oli syyllisin ja armottomin. Hän oli vihannut ja koettanut hävittää Jumalan kansaa, ja hän oli eniten vaikutuksellaan edistänyt epäjumalanpalvelusta. Hän tuli profeetan käskystä ja siinä hyvässä uskossa, ettei enää ollut mitään kuoleman vaaraa. Samuel lausui: “‘niinkuin sinun miekkasi on tehnyt vaimoja lapsettomiksi, niin on myös sinun äitisi tuleva lapsettomaksi ennen muita vaimoja.’ Ja Samuel hakkasi Agagin kappaleiksi Herran edessä Gilgalissa.» Tämän tehtyään hän palasi kotiinsa Raamaan, ja Saul niinikään Gibeaan. Sen jälkeen eivät profeetta ja kuningas enää tavanneet toisiaan kuin kerran.AO2 216.1