Efraim ja Manasse

Kaalebin osoittamasta mielenlaadusta poikkesi kerrassaan se, mitä osoitettiin erään toisen maanjakoa koskevan anomuksen yhteydessä. Sen esittivät Joosefin lapset: Efraimin heimo ja puolet Manassen sukukuntaa. Vedoten muita suurempaan väkilukuunsa nämä heimot vaativat kaksinkertaista perintöaluetta. Heidän arpaosansa oli maan viljavinta seu-tua ja käsitti hedelmällisen Saaronin tasangon. Mutta monet laakson tärkeistä kaupungeista olivat yhä kanaanilaisten hallussa, ja nämä heimot eivät halunneet an-tautua sen valloittamisen edellyttämiin vaivoihin ja vaaroihin, vaan halusivat lisäosansa jo vallatulta alueelta. Efraimin heimo oli Israelin suurimpia kuten Joosuan oma heimokin, ja siksi se vaati itselleen erityistä huomiota. »Miksi sinä olet antanut minulle perintöosaksi vain yhden arvan ja yhden osan», he sanoivat, »vaikka minä olen lukuisa kansa?» Mutta järkähtämätöntä johtajaa ei saatu poikkeamaan ehdottoman oikeu- denmukaisesta kannastaan.AO2 108.3

Joosua vastasi: »Jos sinä olet niin lukuisa kansa, niin mene metsäseutuun ja raivaa itsellesi maata sieltä, perissiläisten ja refalaisten maasta, kun kerran Efraimin vuoristo on sinulle liian ahdas.»AO2 109.1

Heidän vastauksestaan kuulsi valituksen todellinen syy. Heiltä puuttui kanaanilaisten karkottamiseen tarvittavaa uskoa ja rohkeutta. »Ei vuoristo riitä meille», he sanoivat, »ja kaikilla kanaanilaisilla, jotka asuvat tasangoilla, on raudoitettuja sotavaunuja.»AO2 109.2

Israelin Jumala oli sitoutunut voimallaan auttamaan kansaansa, ja jos efraimilaisilla olisi ollut Kaalebin rohkeutta ja uskoa, yksikään vihollinen ei olisi kyennyt vastustamaan heitä. Joosua havaitsi heidän vain kaihtavan vaivoja ja vaaroja ja sanoi heille jyrkästi: »Sinä olet lukuisa kansa ja sinun voimasi on suuri. — Sinun on karkoitettava kanaanilaiset, vaikka heillä on raudoitettuja sotavaunuja ja vaikka he ovat voimakkaat.» Näin he saivat vastaansa omat väitteensä. He väittivät olevansa lukuisa kansa, ja sellaisena he pystyivät kyllä kuten veljensäkin raivaamaan itselleen oman alueensa. Jumalan auttaessa heidän ei tarvinnut pelätä raudoitettuja sotavaunuja.AO2 109.3