Jälleen luopumuksen tiellä

Gideonin kuoleman jälkeen eivät »israelilaiset enää muistaneet Herraa, Jumalaansa, joka oli pelastanut heidät kaikkien heidän vihollistensa käsistä, jotka asuivat heidän ympärillään. Eivät he myöskään tehneet Jerubbaalin, Gideonin, perheelle laupeutta kaiken sen hyvän tähden, mitä hän oli tehnyt Israelille.» Unohtaen kaiken, mitä olivat velkaa Gideonille, tuomarilleen ja vapauttajalleen, israelilaiset hyväksyivät hänen aviottoman poikansa Abimelekin kuninkaakseen, joka pysyäkseen vallassa surmasi yhtä lukuunottamatta kaikki Gideonin lailliset lapset. Kun ihmiset luopuvat Jumalan pelosta, ei kestä kauan kun he eksyvät myös kunnian ja rehellisyyden tieltä. Kun annetaan arvoa Herran armolle, se johtaa arvostamaan myös niitä, joita hän on käyttänyt Gideonin tavoin siunaukseksi kansalleen. Israel kohteli julmasti Gideonin perhettä, mutta eihän muuta voitu odottaakaan kansalta, joka oli niin kiittämätön Jumalaa kohtaan.AO2 147.4

Abimelekin kuoleman jälkeen Herraa pelkäävien tuomareiden hallinto piti kansan jonkin aikaa erossa epäjumalain palvonnasta, mutta ennen pitkää se taas ryhtyi noudattamaan ympärillään asuvien pakanoiden tapoja. Pohjoisten heimojen jäsenistä monet palvoivat Syyrian ja Siidonin jumalia. Lounaassa filistealaisten ja idässä Mooabin ja Ammonin epäjumalat olivat loitontaneet israelilaiset heidän isiensä Jumalasta. Mutta luopumuksella oli pian tuhoisat seuraukset. Ammonilaiset lannistivat itäiset heimot ja tunkeutuivat Jordanin yli Juudan ja Efraimin alueille. Läntisen rannikon tasangolta filistealaiset tekivät hävitysja ryöstöretkiään lähelle ja kauas. Näytti siltä kuin Israel olisi taas jäänyt säälimättömien vihollistensa armoille.AO2 148.1

Jälleen kansa pyysi avukseen häntä, jonka se oli niin loukkaavalla tavalla hylännyt. »Silloin israelilaiset huusivat Herraa sanoen: ‘Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet oman Jumalamme ja palvelleet baaleja.’» Mutta heidän surunsa ei ollut johtanut katumukseen. Kansa murehti niitä kärsimyksiä, joihin he synnin takia olivat joutuneet, mutta ei sitä, että he olivat häpäisseet Jumalaa rikkomalla hänen pyhän lakin sa. Tosi parannus merkitsee muutakin kuin synnin surua. Se on päättäväistä kääntymistä pois pahuudesta.AO2 148.2

Herra vastasi heille profeettansa kautta: »Eivätkö egyptiläiset, amorilaiset, ammonilaiset, filistealaiset, siidonilaiset, amalekilaiset ja maaonilaiset sortaneet teitä, ja kun te huusitte minua, enkö minä pelastanut teitä heidän käsistänsä. Mutta te hylkäsitte minut ja palvelitte muita jumalia; sentähden en minä enää teitä pelasta. Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet; pelastakoot ne teidät ahdinkonne aikana.»AO2 148.3

Nämä vakavat ja pelottavat sanat tuovat mieleen erään toisen tapahtuman - lopullisen tuomion suuren päivän - jolloin Jumalan armon hylkääjät ja hänen hyvyytensä halveksijat joutuvat kohtaamaan hänen tuomionsa. Siinä oi-keudenkäynnissä ovat vastaajina ne, jotka ovat käyttäneet Jumalan antamat kykynsä, aikansa, varansa ja älynsä, tämän maailman jumalien palvontaan. He ovat hylänneet todellisen ja rakastavan Ystävänsä ja poikenneet oman mukavuutensa ja maailmallisten huvien teille. Jolloinkin he aikoivat palata Jumalan luo, mutta maailman huvit ja houkutukset vetivät puoleensa heidän kaiken huomionsa. Kevytmieliset huvitukset, komeilunhalu ja ruokahalun hillittömyys paaduttivat sydämen ja turruttivat omantun-non, niin etteivät he kuulleet totuuden ääntä. Velvollisuuksistaan he eivät välittäneet. He väheksyivät sellaista, mikä on äärettömän arvokasta, kunnes eivät lopulta halunneet uhrata vähääkään hänen hyväkseen, joka on antanut ihmisen hyväksi niin paljon. Mutta sadonkorjuun aikana he saavat niittää sitä, minkä ovat kylväneet.AO2 148.4

Herra sanoo: »Minä kutsuin ja te estelitte, ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut, vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini, - kun tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus. Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä. Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi, saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyliänsä omista hankkeistaan. — Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta» (Sanani. 1: 24-31, 33).AO2 149.1

Nyt israelilaiset nöyrtyivät Herran edessä. »Ja he poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat Herraa.» Silloin Herran rakastava sydän »ei enää kärsinyt, että Israelia vaivattiin». Näin pitkämielinen on Jumalamme armossaan! Kun hänen kansansa hylkäsi syntinsä, jotka olivat erottaneet heidät hänestä, hän kuuli heidän rukouksensa ja ryhtyi auttamaan heitä.AO2 149.2

Jumala herätti heille vapauttajaksi gileadilaisen Jeftan, joka lähti käymään sotaa ammonilaisia vastaan ja kukisti heidät. Tällä kertaa Israel oli kärsinyt kahdeksantoista vuotta vihollistensa sortoa, mutta unohti silti taas ahdingosta saamansa opetuksen.AO2 149.3

Kun Israel jälleen poikkesi pahoille teilleen, Herra salli heidän joutua yhä ahtaalle. Tällä kertaa heitä sortivat filistealaiset, nuo heidän väkevät vihollisensa. Tämä julma ja sotaisa kansa ahdisti heitä monet vuodet ja ajoittain alisti heidät kokonaan valtaansa. He olivat ruvenneet seurustelemaan näiden epäjumalan palvojien kanssa ja omaksuneet heidän huvittelutapojaan ja palvontameno - jaan, kunnes näyttivät täysin sopeutuneen heidän elämäntyyliinsä ja harrastuksiinsa. Mutta sitten nämä Israelin näennäiset ystävät muuttuivatkin heidän katkerimmiksi vihamiehikseen ja koettivat kaikin keinoin tuhota heidät.AO2 150.1

Israelin tavoin kristitytkin taipuvat liian usein maailman vaikutuksiin ja mukautuvat sen periaatteisiin ja tapoihin päästäkseen jumalattomien ystäviksi. Mutta lopulta joudutaan huomaamaan, että nämä näennäiset ystävät ovatkin vaarallisia vihollisia. Raamattu opettaa selvästi, ettei Jumalan kansan ja maailman välillä voi olla mitään sopusointua. »Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maail ma teitä vihaa» (1 Joh. 3: 13). Vapahtajamme sanoo: »Tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä» (Joh. 15: 18). Saatana toimii jumalattomien välityksellä houkutellen Jumalan kansaa syn tiin näennäisen ystävyyden varjolla voidakseen erottaa heidät hänestä. Ja kun he ovat menettä-neet varjeluksensa, silloin hän saa apurinsa kääntymään heitä vastaan saadakseen heidät tuhotuksi.AO2 150.2