Maailmallisuuden vaara

Kristittyjen on pysyteltävä erossa maailmasta, sen hengestä ja vaikutuksista. Jumala pystyy kyllä varjelemaan meitä maailmassa, mutta me emme saa olla maailmanmielisiä. Hänen rakkautensa ei ole epävarmaa eikä epävakaista. Hän huolehtii lapsistaan äärettömän valppaasti. Mutta hän myös vaatii ehdotonta uskollisuutta. »Ei kukaan voi palvella kahta her-raa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa» (Matt. 6: 24).AO2 356.3

Salomolle suotiin ihmeellistä viisautta, mutta maailma veti hänet eroon Jumalasta. Eivät ihmiset ole nykyäänkään häntä voimakkaampia, vaan ovat yhtä alttiita niille vaikutuksille, jotka johtivat hänen kukistumiseensa. Samoin kuin Jumala varoitti Salomoa häntä uhkaavasta vaarasta, hän varoittaa nykyäänkin lapsiaan, etteivät nämä vaarantaisi sieluaan mieltymällä maailmaan. »Lähtekää pois heidän keskeltänsä», hän kehottaa, »ja erotkaa heistä, - älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias» (2 Kor. 6:17,18).AO2 356.4

Hyvinvoinninkin keskellä vaanii vaara. Kautta aikojen ovat rikkaus ja maine olleet vaarana nöyryydelle ja hengellisyydelle. Ei maljaa ole vaikea kantaa tyhjänä vaan silloin kun se on ääriään myöten täynnä. Ahdingot ja vas-toinkäymiset voivat aiheuttaa surua, mutta hyvinvointi on vaarallisinta hengellisyydelle. Ellei ihminen alistu jatkuvasti Jumalan tahtoon ja ole totuuden pyhittämä, saa luontainen taipumus yllykettä menestyksestä ja tekee hänet varmasti omahyväiseksi.AO2 357.1

Nöyryytyksen laaksossa, jossa ihminen tuntee tarvitsevansa Jumalan opetusta ja opastusta joka askeleella, on suhteellisen turvallista. Mutta suurimmassa vaarassa ovat ne, jotka seisovat aivan kuin vuoren huipulla ja joita asemansa perusteella pidetään hyvin viisaina. Elleivät sellaiset turvaudu Jumalaan, he varmasti lankeavat.AO2 357.2

Aina kun ylpeys ja kunnianhimo pääsevät valtaan, ne turmelevat elämän, sillä ylpeys ei tunne tarvitsevansa mitään ja sulkee siten sydämen taivaan rajattomilta siunauksilta. Itsekorotusta tavoitteleva havaitsee jäävänsä vaille Jumalan armoa, jonka avulla hän osallistuisi todellisesta rikkaudesta ja parhaan tyydytyksen tuottavasta ilosta. Mutta joka uhraa ja tekee kaikkensa Kristuksen hyväksi, saa kokea tämän lupauksen täyttymyksen: »Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää» (Sanani. 10: 22). Armon lempeällä kosketuksella Vapahtaja poistaa sielusta levottomuuden ja epäpyhän kunnianhimon sekä muuttaa vihollisuuden rakkaudeksi ja epäuskon luottamukseksi. Kun hän sanoo sielulle: »Seuraa minua», menettää maailma viehätyksensä. Hänen äänensä karkottaa sydämestä ahneuden ja kunnianhimon, ja ihminen lähtee vapautettuna seuraamaan häntä.AO2 357.3