Jumalan kunnioittamisen tärkeys

Ottaessaan kantaakseen vastuun valtion asioista Salomo tunnusti nöyrästi Jumalalle: »Minä olen kuin pieni poikanen» (1 Kun. 3: 7). Hän rakasti hartaasti Jumalaa, kunnioitti syvästi jumalallisia asioita, ei turvannut itseensä vaan ylisti ääretöntä kaiken Luojaa. Kaikki nämä tavoittelun arvoiset luonteenpiirteet ilmenivät hänen asenteessaan temppelin valmistumisen yhteydessä vietetyn juhlajumalanpalveluksen aikana, kun hän esitti vihkimisrukouksensa polvistuneena anojan nöyrään asentoon. Kristuksen seuraajien tulisi tänä aikana varoa menettämästä kunnioittavaa mielenlaatuaan ja jumalanpelkoaan. Raamattu opettaa ihmisiä lähestymään Luojaansa nöyrästi ja pyhän pelon tunnossa, uskon kautta ju-malalliseen Välimieheen. Psalmista sanoo tästä:AO2 348.3

»Herra on suuri Jumala,
suuri kuningas
yli kaikkien jumalien. —
Tulkaa, kumartukaamme
ja polvistukaamme,
polvillemme langetkaamme
Herran, meidän Luojamme,
eteen.» Ps. 95: 3, 6.AO2 348.4

Sekä julkisessa että yksityisessä jumalanpalveluksessa on etuoikeutenamme notkistaa polvemme Herran edessä, kun rukoilemme häntä. Jeesus, esimerkkimme, »laskeutui polvilleen ja rukoili» (Luuk. 22: 41). Samoin jokainen hänen opetuslapsensa Pietarin tavoin »laskeutui polvilleen ja ru-koili» (Ap.t. 9: 40). Paavali sanoi: »Minä notkistan polveni Isän edessä» (Ef. 3: 14). Tunnustaessaan Jumalan edessä Israelin synnit Esra polvistui (ks. Esra 9: 5). Ja Daniel »lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa» (Dan. 6:10).AO2 348.5

Jumalan äärettömän suuruuden ja hänen läsnäolonsa tajuaminen herättää tosi kunnioitusta. Kun Näkymätön tällä tavoin tajutaan, sen tulisi vaikuttaa syvästi jokai- sen mieleen. Jumalan läsnäolo pyhittää rukouksen hetken ja paikan. Kunnioituksen ilmeneminen rukousasennossa ja käytöksessä syventää sitä herättävää tunnetta. »Pyhä ja peljättävä on hänen nimensä», julistaa psalmista (Ps. 111: 9). Tuon nimen mainitessaan enkelitkin peittävät kasvonsa. Miten kunnioittavasti pitäisikään meidän, jotka olemme langenneita ja syntisiä, lausua se!AO2 348.6

Niin vanhojen kuin nuortenkin olisi hyvä mietiskellä, mitä Raamattu sanoo Jumalan erityisen läsnäolon paikan kunnioittamisesta. »Riisu kengät jalastasi», hän käski Moosesta palavan pensaan luona, »sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa» (2 Moos. 3: 5). Ja enkelinäkynsä jälkeen Jaakob huudahti: »Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt. — Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti» (1 Moos. 28: 16,17).AO2 349.1

Kaikella mitä vihkimisjumalanpalveluksessa sanottiin, Salomo oli koettanut hälventää läsnäolevien mielestä sitä taikauskoista suhtautumista Luojaan, mikä synkisti pakanoiden mielialoja. Taivaan Jumala ei ole käsin tehtyjen temppeleiden rajoittama niin kuin pakanain jumalat, mutta hän tahtoo kyllä Henkensä välityksellä kohdata kansaansa sen ollessa kokoontuneena hänen palvelukseensa pyhitettyyn paikkaan.AO2 349.2

Vuosikausia myöhemmin Paavali opetti samaa totuutta seuraavasti: »Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken, - että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme» (Ap.t. 17: 24-28).AO2 349.3

»Autuas se kansa,
jonka Jumala Herra on,
se kansa, jonka hän on
perinnöksensä valinnut!
Herra katsoo alas taivaasta,
näkee kaikki ihmislapset;
asumuksestaan, valta
istuimeltaan
hän katselee kaikkia
maan asukkaita. - -
Herra on pystyttänyt
istuimensa taivaisiin,
ja hänen kuninkuutensa
hallitsee kaikkia. - -
Jumala, sinun tiesi on pyhä;
kuka on jumala,
suuri niin kuin sinä, Jumala?
Sinä olet Jumala,
joka teet ihmeitä,
sinä olet ilmoittanut
voimasi kansojen seassa.» Ps. 33:12-14; 103:19;77:13,14.AO2 349.4

Vaikkei Jumala asukaan käsin tehdyissä temppeleissä, hän kuitenkin kunnioittaa läsnäolollaan kansansa kokoontumisia. Hän on luvannut, että kun he kokoontuvat etsimään häntä, tunnustamaan syntinsä ja rukoilemaan toistensa puolesta, hän kohtaa heitä Henkensä välityksellä. Mutta häntä palvelemaan kokoontuvien pitäisi luopua kaikesta pa- huudesta. Elleivät he palvo häntä hengessä ja totuudessa ja pyhässä kaunistuksessa, heidän kokoontumisensa on turhaa. Sellaisista Herra sanoo: »Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua» (Matt. 15: 8, 9). Jumalaa palvelevien täytyy rukoilla häntä »hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo» (Joh. 4: 23).AO2 349.5

»Herra on pyhässä temppelissänsä, hänen edessään vaietkoon kaikki maa» (Hab. 2: 20).AO2 350.1