Eelin suvun tuomio

»Ja Herra sanoi Samuelille: ‘Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. Sinä päivänä minä annan toteutua Eelille kaiken, mitä olen hänen sukuansa vastaan puhunut, alusta loppuun asti. Minä ilmoitan hänelle, että minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilk- kaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa. Sentähden minä olen vannonut Eelin suvusta: ‘Totisesti, Eelin suvun rikosta ei koskaan soviteta, ei teurasuhrilla eikä ruokauhrilla.’»AO2 173.4

Ennen kuin Samuel sai Jumalalta tämän sanoman, hän »ei silloin vielä tuntenut Herraa, eikä Herran sana ollut vielä ilmestynyt hänelle». Hän ei toisin sanoen ollut vielä tutustunut sellaisiin Jumalan läsnäolon ilmaisuihin, joita suotiin profeetoille. Herra halusi ilmaista itsensä odottamattomalla tavalla, niin että Eeli saisi siitä tiedon vasta Samuelin yllättyneenä kysellessä asiaa.AO2 174.1

Samuel hämmästyi ja pelkäsi kovin ajatellessaan, että niin hirvittävä sanoma oli uskottu hänen julistettavakseen. Aamulla hän lähti tavanomaisiin tehtäviinsä, mutta raskain mielin. Kun Herra ei vielä ollut käskenyt hänen ilmaista tätä pelottavaa tuomiota, hän pysytteli niin paljon kuin mahdollista poissa Eelin lähettyviltä eikä puhunut mitään. Hän pelkäsi sitä, että joutuisi jonkin kysymyksen pakottamana ilmaisemaan Jumalan tuomion sille, jota hän rakasti ja kunnioitti. Eeli puolestaan oli mielessään varma siitä, että sanoma merkitsi jotakin suurta onnettomuutta hänelle ja hänen perheelleen. Hän kutsui Samuelin luokseen ja käski hänen kertoa tarkoin kaiken, mitä Herra oli ilmoittanut. Nuorukainen totteli, ja vanhus alistui nöyrästi kuulemaansa kauhistavaan tuomioon. »Herra on Herra», Eeli sanoi, »hän tehköön, minkä hyväksi näkee.»AO2 174.2

Kuitenkaan Eeli ei mitenkään ilmaissut todella katuvansa. Hän tunnusti olevansa syyllinen mutta ei tuominnut syntiä. Vuodesta toi seen Herra oli lykännyt tuomionsa täytäntöönpanoa. Noina vuosina olisi hyvin voitu korjata tehtyjä virheitä, mutta tuo iäkäs pappi ei ryhtynyt mitenkään tehokkaasti poistamaan sitä pahaa, joka saastutti Herran pyhäkön ja johti Israelissa tuhansia perikatoon. Jumalan pitkämielisyys sai Hofnin ja Piinehaan vain paaduttamaan sydämensä ja jatkamaan entistä julkeammin syntistä menoaan. Eeli tiedotti saamansa varoitukset ja nuhteet kaikelle kansalle. Näin hän toivoi voivansa ainakin jossain määrin vähentää menneiden laiminlyöntiensä haitallisia vaikutuksia. Mutta kansa ei välittänyt varoituksista sen enempää kuin papitkaan. Ja kun ympärillä asuvat kansat kuulivat Israelin julkisesta jumalattomuudesta, rohkaisi se niitä yhä laajentamaan epä-jumalain palvontaansa ja rikollista toimintaansa. Nyt hekään eivät tunteneet syyllisyyttä synneistään kuten olisivat tunteneet, jos Israel olisi säilyttänyt jumalanpalveluksensa puhtaana. Mutta tilinteon päivä lähestyi. Jumalan arvovalta oli syrjäytetty. Hänen palvontansa oli laiminlyöty ja sitä väheksyttiin, kunnes hänen oli pakko puuttua asiaan pysyttääkseen nimensä kunniassa.AO2 174.3

Siihen aikaan »Israel lähti sotaan filistealaisia vastaan ja leiriytyi Eben-Eserin luo, mutta filistealaiset olivat leiriytyneet Efekiin». Tälle sotaretkelle israelilaiset lähtivät kysymättä neuvoa Jumalalta ja ilman ylimmäisen papin tai profeetan myötävaikutusta. »Ja filistealaiset asettuivat sotarintaan Israelia vastaan, ja taistelu levisi laajalle, ja filistealaiset voittivat Israelin ja surmasivat taistelukentällä noin neljätuhatta miestä.» Hajalle lyötyjen ja masentuneiden joukkojen palattua leiriin »sanoivat Israelin vanhimmat: ‘Minkätähden Herra antoi tänä päivänä filistealaisten voit-taa meidät?’» Kansa oli kypsä saamaan Jumalan rangaistuksen mutta ei käsittänyt, että sen omat synnit olivat aiheuttaneet tämän suuren onnettomuuden. Ja he sanoivat: »Ottakaamme Herran liitonarkki Siilosta luoksemme, tulkoon se keskellemme pelastamaan meidät vihollistemme käsistä.» Herra ei ollut käskenyt eikä antanut lupaa arkin tuomiseen leiriin, mutta silti he uskoivat voittavansa ja kohottivat valtavan riemuhuudon, kun Eelin pojat toivat sen paikalle.AO2 174.4

Filistealaiset pitivät arkkia Israelin jumalana. Kaikki Herran mahtavat teot, jotka hän oli tehnyt kansansa hyväksi, filistealaiset katsoivat arkin voimalla tehdyiksi. Kuullessaan, miten israelilaiset riemuitsivat arkin tullessa leiriin, he kysyivät: »’Mitä tuo suuri riemuhuuto on hebrealaisten leirissä?’ Ja he saivat tietää, että leiriin oli tuotu Herran arkki. Silloin filistealaiset peljästyivät, sillä he ajattelivat: ‘Jumala on tullut leiriin.’ Ja he sanoivat: ‘Voi meitä! Tällaista ei ole milloinkaan ennen tapahtunut. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät tämän voi-mallisen jumalan kädestä? Tämähän on se jumala, joka löi egyptiläisiä kaikkinaisilla vaivoilla erämaassa. Rohkaiskaa mielenne ja olkaa miehiä, filistealaiset, ettette te joutuisi palvelemaan hebrealaisia, niinkuin he ovat palvelleet tei-tä. Olkaa miehiä ja taistelkaa.’»AO2 175.1

Filistealaiset kävivät kiivaaseen hyökkäykseen, mikä johti Israelin tappioon ja suureen verilöylyyn. Kentällä makasi kolmekymmentä tuhatta kaatunutta, Jumalan arkki oli ryöstetty, ja Eelin molemmat pojat kuolivat sitä puolustaes-saan. Näin kirjoitettiin historian lehdille jälleen todistus kaikille tuleville aikakausille siitä, ettei Jumalan kansaksi tunnustautuvien pahuus jää rankaisematta. Mitä paremmin Jumalan tahto tunnetaan, sitä suurempi on niiden synti, jotka eivät välitä siitä.AO2 175.2

Israelia oli kohdannut kaikkein hirvittävin onnettomuus. Jumalan arkki oli ryöstetty, ja se oli vihollisen hallussa. Israel oli todellakin menettänyt kunniansa, kun Herran pysyvän läsnäolon ja voiman merkki poistui heidän kes-kuudestaan. Tähän pyhään arkkiin liittyivät muistot Jumalan totuuden ja voiman ihmeellisistä ilmestyksistä. Menneinä päivinä oli saatu suurenmoisia voittoja aina, kun se oli ilmaantunut näkyviin. Kultaiset kerubit varjostivat sitä siivillään, ja sen yllä kaikkein pyhimmässä oli sanomaton kirkkaus korkeimman Jumalan näkyväisenä merkkinä. Mutta nyt sen mukanaolo ei tuonut voittoa Israelille. Tällä kertaa siitä ei ollut apua; ja sitä suri nyt koko Israel.AO2 175.3

He eivät käsittäneet, että heidän uskonsa oli vain muodollista eikä kelvannut Jumalalle. Arkissa oleva Jumalan laki kuvasi myös hänen läsnäoloaan, mutta he olivat väheksyneet käskyjä ja hal- veksineet niiden velvoituksia sekä karkottaneet Herran Hengen keskeltään murehtuneena pois. Kun kansa noudatti sen pyhiä säädöksiä, Herra toimi heidän hyväkseen rajattomalla voimallaan. Mutta kun he katselivat arkkia yhdistämättä sitä Jumalaan ja kunnioittamatta hänen ilmaistua tahtoaan tottelemalla hänen lakiaan, ei siitä ollut heille sen suurempaa apua kuin tavallisesta laatikosta. He katselivat arkkia samoin kuin pakanakansat jumalankuviaan, ikään kuin siitä itsestään lähtisi kaikki voima ja pelastus. He rikkoivat sen sisällä olevaa lakia, sillä itse arkin palvominen johti heidät muodollisuuteen, tekopyhyyteen ja epäjumalanpalvontaan. Heidän syntinsä oli erottanut heidät Jumalasta, eikä hän voinut suoda heille voittoa, ennen kuin he olivat katuneet ja luopuneet juma-lattomuudestaan.AO2 175.4

Ei riittänyt se, että arkki ja pyhäkkö olivat Israelin keskellä. Ei riittänyt sekään, että papit suorittivat uhrejaan ja että kansaa kutsuttiin Jumalan lapsiksi. Ei Herra kuule niiden pyyntöä, joilla on vääryys mielessään. Raamattu sanoo, että »joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus» (Sanani. 28: 9).AO2 176.1

Kun Israel lähti sotaan, Eeli jäi sokeana vanhuksena Siiloon. Synkin aavistuksin hän odotti kuulumisia taistelusta, »sillä hänen sydämensä oli levoton Jumalan ar-kin tähden». Hän siirtyi pyhäkön portin ulkopuolelle ja istui siellä tien vieressä päivästä toiseen odottaen tuskaisena, milloin lähetti toisi viestin taistelukentältä.AO2 176.2

Vihdoin muuan benjaminilai-nen sotilas juoksi, »takki reväistynä ja multaa pään päällä», ylös kaupunkiin johtavaa rinnettä. Kiinnittämättä huomiotaan tien vieressä istuvaan vanhukseen hän kiiruhti kaupunkiin ja kertoi siellä kiihkeästi odottaville väkijou-koille uutiset tappiosta ja menetyksistä.AO2 176.3

Valitushuudot kantautuivat pyhäkön ulkopuolella odottelevan vanhuksen korviin. Lähetti tuotiin hänen luokseen, ja soturi sanoi Eelille: »Israel on paennut filistealaisia, ja kansan mieshukka on suuri; myöskin sinun molemmat poikasi, Hofni ja Piinehas, ovat saaneet surmansa.» Niin kauheaa kuin tämä olikin, Eeli saattoi kestää sen, sillä hän oli osannut odottaa sitä. Mutta kun lähetti lisäsi: »Ja Jumalan arkki on ryöstetty», muuttuivat hänen kasvonsa sanomattoman tuskaisiksi. Hän ei enää kestänyt sitä ajatusta, että hänen syntinsä oli siinä määrin häpäissyt Jumalaa, että tämä oli vetäytynyt pois Israelin keskeltä. Voimattomana vanhus kaatui, »taittoi niskansa ja kuoli».AO2 176.4

Piinehaan vaimo oli miehensä jumalattomuudesta huolimatta Herraa pelkääväinen nainen. Hänen appensa ja miehensä kuolema ja ennen muuta hirvittävä tieto arkin ryöstöstä veivät häneltä hengen. Hänestä tuntui, että Israel oli menettänyt viimeisenkin toivonsa, ja hän antoi tämän ah-dingon hetkellä syntyneelle pojalleen nimen Iikabod, »kunniaton». Kuolemaan vaipuessaan hän toisti murheellisena sanoja: »Kunnia on mennyt Israelilta», koska Jumalan arkki oli ryöstetty.AO2 176.5