Salajuonen seuraukset

Gibeonilaiset jätettiin henkiin mutta määrättiin suorittamaan halpa-arvoisia töitä pyhäkön tarpeisiin. »Joosua sinä päivänä määräsi heidät seurakunnan ja Herran alttarin halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi.» He suostuivat kiitollisina näihin ehtoihin, koska tiesivät menetelleensä vilpillisesti ja olivat ilomielin valmiit maksamaan hengestään mitä tahansa. »Katso, nyt me olemme sinun käsissäsi», he sanoivat Joosualle, »tee meille, mikä mielestäsi on hyvin ja oikein.» Vuosisatoja heidän jälkeläisensä askaroivat näissä pyhäkön palvelustehtävissä.AO2 100.1

Gibeonilaisten alueella oli neljä kaupunkia. Kuninkaan asemesta kansaa hallitsivat vanhimmat eli neuvosmiehet. Gibeon, heidän tärkein kaupunkinsa, »oli suuri niinkuin joku kuninkaankaupunki, - - ja kaikki sen miehet olivat urhoollisia». Kun tuollaisen kaupungin väki turvautui henkensä pitimiksi niin nöyryyttävään keinoon, se on todella hämmästyttävä todistus siitä kauhusta, jonka israelilaiset olivat herättäneet Kanaanin asukkaissa.AO2 100.2

Mutta gibeonilaisten olisi käynyt paremmin, jos he olisivat kohdelleet Israelia rehellisesti. Suostumalla palvelemaan Herraa he tosin jäivät eloon mutta joutuivat petoksen tähden häpeään ja pakkotyöhön. Kaikki, jotka luo-puivat pakanuudesta ja liittyivät Israeliin, saattoivat Jumalan suunnitelman mukaan osallistua liiton siunauksista. »Muukalaisella, joka asuu teidän keskuudessanne», oli muutamia poikkeuksia lukuunottamatta samat edut ja oikeudet kuin israelilaisillakin. Herra oli antanut tästä seuraavan ohjeen:AO2 100.3

»Kun muukalainen asuu luonasi teidän maassanne, älkää sorta- ko häntä. Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niinkuin maassa syntynyt teikäläinen. Rakasta häntä niinkuin itseäsi» (3 Moos. 19: 33, 34). Pääsiäisestä ja Herralle uhraamisesta annettiin käsky: »Seurakunnassa olkoon laki sama teillä kuin muukalaisellakin, joka asuu teidän luo-nanne. — Se, mikä koskee teitä, koskekoon myös muukalaista Herran edessä» (4 Moos. 15:15).AO2 100.4

Tällaiseen asemaan gibeonilaiset olisivat päässeet, elleivät olisi ruvenneet juonittelemaan. Olihan toki nöyryyttävää, että tuo »niinkuin kuninkaan kaupunki», jonka »miehet olivat urhoollisia», joutui luovuttamaan asukkaansa »halonhakkaajiksi ja vedenkantajiksi» monen sukupolven ajaksi. He olivat juonikkaasti verhoutuneet köyhyyden valeasuun, mutta se jätettiinkin heidän kannettavakseen ikuisena orjuuden merkkinä. Näin heidän jokainen tuleva sukupolvensa joutui pakkotyöläisen asemallaan todistamaan, että Jumala vihaa valhetta.AO2 101.1