Kunnian tavoittelu

Israelin kuninkaan lankeamiseen johti lopulta eräs toinenkin poikkeaminen oikeista periaatteista, nimittäin hänen taipumisensa siihen kiusaukseen, että hän otti itselleen sen kunnian joka kuuluu yksin Jumalalle.AO2 361.2

Siitä päivästä lähtien, jolloin Salomolle uskottiin temppelin rakentaminen, aina sen valmistumiseen asti hän aikoi vakaasti »rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle» (2 Aikak. 6: 7). Temppelin vihkimisjuhlassa tämä aikomus esitettiin täysin selvästi kaikelle koolla olleelle kansalle. Rukouksessaan kuningas myönsi että Herra oli sanonut: »Minun nimeni on asuva siellä» (1 Kun. 8: 29).AO2 361.3

Salomon vihkimisrukouksen liikuttavimpia kohtia oli hänen pyyntönsä, että Jumala kuulisi myös niitä muukalaisia, jotka tulisivat kaukaisista maista saamaan lisätietoa hänestä, jonka maine oli levinnyt laajalti toistenkin kanso-jen keskuuteen. »Sillä sielläkin kuullaan», lausui kuningas rukouksessaan, »sinun suuresta niinestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi.» Jokaisen tällaisen muukalaisen rukoilijan puolesta Salomo oli pyytänyt: »Niin kuule - ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut» (1 Kun. 8: 42, 43).AO2 361.4

Jumalanpalveluksen lopussa Salomo oli kehottanut Israelia pysymään uskollisena Jumalalle, »että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole» (1 Kun. 8: 60).AO2 361.5

Salomoa suurempi oli ollut temppelin suunnittelijana. Temppeli ilmensi Jumalan viisautta ja kunniaa. Ne jotka eivät olleet tästä tietoisia, tietenkin ihailivat ja kiittelivät Salomoa temppelin ark-kitehtina ja rakentajana, mutta kuningas ei ottanut itselleen mitään kunniaa sen suunnittelusta eikä rakentamisesta.AO2 361.6

Näin kävi silloinkin, kun Saban kuningatar tuli käymään Salomon luona. Kuultuaan hänen viisaudestaan ja rakentamastaan suurenmoisesta temppelistä kuningatar päätti tulla »koettelemaan häntä arvoituksilla» ja katsomaan itse hänen kuuluisia töitään. Hän otti mukaansa suuren seurueen palvelijoita ja kameleja, »jotka AO2 362.1

kantoivat hajuaineita, kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä», ja lähti pitkälle matkalleen Jerusalemiin. »Ja kun hän tuli Salomon luo, puhui hän tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä.» Kuningatar keskusteli hänen kanssaan luonnon salaisuuksista, ja Salomo opetti hänelle luonnon Jumalasta, suuresta Luojasta, joka asuu korkeimmassa taivaassa ja hallitsee kaikkea. »Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt» (1 Kun. 10:1-3).AO2 362.2

»Kun Saban kuningatar näki kaiken Salomon viisauden» ja »linnan, jonka hän oli rakentanut, — meni hän miltei hengettömäksi.» »Totta oli se puhe», hän myönsi, »jonka minä kotimaahani sinusta ja sinun viisaudestasi kuulin. Minä en uskonut, mitä sanottiin, ennenkuin itse tulin ja sain omin silmin nähdä; ja katso, ei puoltakaan oltu minulle kerrottu. Sinulla on paljon enemmän viisautta ja rikkautta, kuin minä olin kuullut huhuttavan. Onnellisia ovat sinun miehesi, onnellisia nämä palvelijasi, jotka aina saavat olla sinun edessäsi ja kuulla sinun viisauttasi» (1 Kun. 10: 4-8).AO2 362.3

Vierailunsa loppuun mennessä kuningatar oli saanut Salomolta niin täyden selvityksen tämän viisauden ja menestyksen alkulähteestä, että hän ei saattanut ylistää ihmistä, vaan hänen oli pakko huudahtaa: »Kiitetty olkoon Herra, sinun Jumalasi, joka sinuun on niin mielistynyt, että on asettanut sinut Israelin valtaistuimelle. Sentähden, että Herra rakastaa Israelia ainiaan, hän on pannut sinut kuninkaaksi, tekemään sitä, mikä oikeus ja vanhurskaus on» (1 Kun. 10: 9). Tämä vaikutelma piti Jumalan suunnitelman mukaan antaa kaikille kansoille. Ja kun »kaikki maan kuninkaat pyrkivät näkemään Salomoa kuullaksensa hänen viisauttaan, jonka Jumala oli antanut hänen sydämeensä» (2 Aikak. 10: 23), Salomo jonkin aikaa kunnioitti Jumalaa kertomalla heille taivaiden ja maan Luojasta ja kaikkiviisaasta kaikkeuden Hallitsijasta.AO2 363.1

Jos Salomo olisi jatkuvasti nöyrin mielin kääntänyt ihmisten huomion itsestään Jumalaan, jolta hän oli saanut viisautta, rikkautta ja kunniaa, mitä hänen elämästään olisikaan voitu kertoa! Mutta esittäessään hänen hyveitään innoitettu kynä todistaa uskollisesti myös hänen lankeemuksestaan. Suuruuden huipulle kohotettuna ja onnen runsaiden lahjojen ympäröimänä Salomoa huimasi, hän menetti tasapainonsa ja lankesi. Maailmallisten jatkuvasti kehumana hän ei lopulta jaksanut vastustaa heidän imarteluaan. Hän ylpistyi viisaudesta, jota oli suotu hänelle jotta hän kunnioittaisi sen Antajaa. Lopulta hän salli ihmisten ylistää häntä ansioituneimpana tuon rakennuksen ver-rattomasta loistosta, joka oli suunniteltu ja rakennettu »Herran, Israelin Jumalan, nimelle».AO2 363.2

Näin tuli Herran temppeli tunnetuksi kansojen keskuudessa »Salomon temppelinä». Inhimillinen välikappale oli ottanut itselleen kunnian, joka kuului hänelle, joka on kaikkia muita ylhäisempi (Saarn. 5: 7). Salomo oli vakuuttanut Herralle kaikkien tulevan tietämään, »että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut» (2 Aikak. 6: 33), mutta tänäkään päivänä siitä ei yleensä käytetä nimitystä Herran temppeli, vaan »Salomon temppeli».AO2 363.3

Ihminen osoittaa suurimman heikkoutensa salliessaan toisten kehua häntä taivaan suomista lahjoista. Tosi kristitty antaa Jumalalle ensimmäisen, viimeisen ja parhaan sijan kaikessa. Mitkään kunnianhimoiset pyyteet eivät vii-lennä hänen rakkauttaan Jumalaan; vakaasti hän jatkuvasti palauttaa kunnian taivaalliselle Isälleen. Kun uskollisesti ylistämme Jumalan nimeä, pysyvät herät- teemme hänen valvonnassaan, ja niin hengelliset ja älylliset kykymme pääsevät kehittymään.AO2 363.4

Jeesus, jumalallinen Mestari, korotti aina taivaallisen Isänsä nimeä. Hän opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: »Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.» Ja heidän oli muistettava tunnustaa: »Sinun on — kunnia» (Matt. 6: 9, 13). Niin tarkoin huolehti suuri Parantaja huo-mion siirtämisestä pois itsestään voimansa Alkulähteelle, että ihmettelevä kansa »nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän» ei kiitellyt häntä, vaan ylisti »Israelin Jumalaa» (Matt. 15: 31). Rukoillessaan hartaasti vähän ennen ris-tiinnaulitsemistaan Kristus lausui: »Minä olen kirkastanut sinut maan päällä.» »Kirkasta Poikasi», hän rukoili, »että Poikasi kirkastaisi sinut.» »Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä» (Joh. 17: 1, 4, 25, 26).AO2 364.1

»Näin sanoo Herra: Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee mi-nut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra» (Jer. 9: 23, 24).AO2 365.1

»Niin minä veisuulla kiitän
Jumalan nimeä
ja ylistän häntä kiitosvirsillä.»
Sinä, meidän Herramme
ja meidän Jumalamme,
olet arvollinen saamaan
ylistyksen ja kunnian
ja voiman.
»Kaikesta sydämestäni
minä kiitän sinua,
Herra, minun Jumalani,
ja kunnioitan sinun nimeäsi
iankaikkisesti.»
»Ylistäkää minun kanssani
Herraa, kiittäkäämme yhdessä
hänen nimeänsä.»AO2 365.2

Ps. 69:31; Ilm. 4: 11;
Ps. 86: 12; 34: 4.AO2 365.3