Omatunto herää

Tämä Salomolle ja hänen suvullensa lausuttu tuomion sanoma havahdutti hänet aivan kuin unesta. Omatunto heränneenä hän alkoi nähdä mielettömyytensä oikeassa valossaan. Masentunee-na, sielullisesti ja ruumiillisesti voimattomana, uupuneena ja janoissaan hän hylkäsi maalliset särkyvät säiliöt juodakseen vielä kerran elämän lähteestä. Hänessä kärsimyksen kuritus oli lopulta saanut aikaan parannuksen. Kauan häntä oli ahdistanut pelko lopullisesta perikadosta, koska hän ei kyennyt kääntymään hulluudestaan, mutta nyt hänen saamastaan sanomasta pilkahti esiin toivon säde. Jumala ei ollut tyystin hylännyt häntä. Jumala oli vielä valmis vapauttamaan hänet kuolemaakin julmemmasta van-keudesta, mistä hän ei mitenkään kyennyt vapautumaan omin voimin.AO2 371.4

Kiitollisena Salomo tunnusti, että Jumala voimassaan ja laupeudessaan oli kaikkia muita ylhäi- sempi (Saarn. 5: 7). Katuvana hän alkoi jälleen tavoitella sitä ylevää puhtauden ja pyhyyden tasoa, jolta hän oli langennut niin syvälle. Hän ei voinut lainkaan toivoa vält-tyvänsä synnin tuhoisilta seurauksilta eikä pystyvänsä unohtamaan hillittömän elämänmenonsa muistoa. Mutta hän yrittäisi vakavasti varoittaa muita ryhtymästä mielettömyyksiin. Nöyrästi hän tunnustaisi menetelleensä väärin ja korottaisi äänensä varoittamaan toisia, jotta he eivät joutuisi peruuttamattomasti turmioon hänen aiheuttamansa pahuuden vaikutuksesta.AO2 371.5