Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 2 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Himojensa uhri

    Hääjuhlansa aikana Simson sai tutustua niihin, jotka vihasivat Israelin Jumalaa. Jokainen, joka vapaaehtoisesti antautuu tällaisiin suhteisiin, katsoo joutuvansa pakostakin mukautumaan jossakin määrin tuttaviensa tapoihin ja kä-sityksiin. Näin käytettynä aika kuluu pahemmin kuin hukkaan heitettynä. Tällöin näet ajatellaan ja puhutaan sellaista, mikä on omiaan horjuttamaan periaatteita ja heikentämään mielen lujuutta.AO2 154.1

    Vaimo, jonka saadakseen Simson oli rikkonut Jumalan käskyä, petti miehensä jo ennen hääjuhlien päättymistä. Suuttuneena hänen kavaluudestaan Simson jätti hänet joksikin ajaksi ja palasi yksin kotiinsa Soraan. Kun hän sitten myöhemmin lauhduttuaan palasi noutamaan vaimoaan, tämä olikin jo toisen vaimona. Kostoksi Simson hävitti kaikki filistealaisten pellot ja viinitarhat. Tästä tuohtuneena nämä murhasivat vaimon, vaikka itse olivat uhkauksillaan usuttaneet hänet petokseen, josta kaikki ikävyydet alkoivat. Simson oli jo ilmaissut erinomaisen väkevyytensä voittamalla paljain käsin nuoren leijonan ja tappamalla Askelonissa kolmekymmentä miestä. Vihastuksissaan vaimonsa raa’asta murhasta hän nyt kävi filistealaisten kimppuun ja »pieksi heitä pahasti». Sitten hän vetäytyi turvaan vihollisiltaan »Eetamin kallioluolaan», joka oli Juudan heimon alueella.AO2 154.2

    Viholliset seurasivat häntä kuitenkin tähän paikkaan suurin joukoin. Juudan asukkaat lupasivat hädissään alhaisesti luovuttaa Simsonin heille ja lähtivät kolmen tuhannen miehen voimin häntä vastaan. Näin ylivoimaisinakaan he eivät olisi uskaltaneet lähestyä häntä, elleivät olisi olleet varmoja siitä, ettei hän vahingoittaisi omia maanmiehiään. Simson suostui si-dottavaksi ja luovutettavaksi filistealaisille. Kuitenkin hän vaati ensin Juudan miehiä lupaamaan etteivät itse kävisi hänen kimppuunsa, jottei hänen olisi pakko tuhota heitä. He saivat sitoa hänet kahdella uudella köydellä ja viedä hänet sitten vihollisleiriin, josta tultiin riemuhuudoin heitä vastaan. Mutta kun niiden kaiku vie lä kiiri kukkuloilla, »Herran henki tuli häneen», ja hän katkoi uudet köydet kuin ne olisivat olleet tulen kärventämiä pellavalankoja. Hän tempaisi käteensä minkä ensiksi aseekseen tapasi, ja vaikkei se ollut aasin leukaluuta kummempi, se teki hänen kädessään pahempaa jälkeä kuin miekka tai keihäs. Sillä hän iski filistealaisia, kunnes nämä pakenivat kauhuissaan ja jättivät kentälle tuhat kaatunutta.AO2 154.3

    Jos israelilaiset olisivat olleet valmiit liittymään Simsoniin ja täydentäneet hänen kanssaan voiton, he olisivat tällä kertaa vapautuneet sortajiensa vallasta. Mutta heistä oli tullut arkoja raukkoja. He eivät olleet Jumalan käskyn mukaisesti karkottaneet pakanoita vaan olivat heihin yhtyen omaksuneet heidän turmelevia tapojaan, sietäneet heidän julmuuttaan ja jopa suvainneet heidän vääryyksiään, kunhan ne eivät vain kohdistuneet suorastaan heihin. Sorrettuina he alistuivat säy- seästi siihen alennustilaan, josta olisivat välttyneet, jos vain olisivat totelleet Jumalaa. Vaikka Herra herätti heille vapauttajan, he useinkin hylkäsivät tämän ja liittyivät vihollisiinsa.AO2 154.4

    Simsonin saavuttaman voiton jälkeen israelilaiset tekivät hänet tuomarikseen, ja hän hallitsi Israelia kaksikymmentä vuotta. Mutta yksi väärä askel valmistaa tietä seuraavalle. Simson oli vastoin Jumalan käskyä ottanut filistealaisen vaimon ja lähti taas näiden - nyt verivihollistensa - pariin tyydyttääkseen luvattomasti himoaan. Luottaen suureen voi-maansa, joka oli saanut filistealai-set niin kauhuihinsa, hän lähti uhitellen Gassaan tapaamaan sen paikan porttoa. Saatuaan kuulla Simsonin olevan kaupungissaan asukkaat ryhtyivät suunnittelemaan kostoa. Heidän vihollisensa oli nyt vankimpien muurien sisällä, mitä heidän kaupungeissaan yleensä oli, ja varmoina saaliistaan he vain odottivat aamua, jolloin pääsisivät juhlimaan voit-toaan. Keskiyöllä Simson nousi jalkeille. Omantunnon syytökset saivat hänet katumapäälle, ja hän suri sitä, että oli rikkonut nasiirilupauksensa. Mutta vaikka hän oli tehnyt syntiä, Jumala ei ollut ottanut häneltä pois armoaan. Hä- nen suunnaton voimansa auttoi jälleen häntä vapautumaan. Hän meni kaupungin portille, nosti sen paikaltaan pihtipielineen ja salpoineen ja kantoi sen Hebroniin johtavan tien varrella olevan kukkulan laelle.AO2 155.1

    Mutta näin täpärän pelastuksenkaan jälkeen hän ei luopunut pahoista tavoistaan. Hän ei tosin enää uskaltautunut filistealaisten alueelle, mutta hän jatkoi noiden aistillisten ilojen etsintää, jotka viettelivät ja johtivat häntä turmiota kohti. »Hän rakastui erääseen Soorekin laaksossa asuvaan naiseen, jonka nimi oli Delila», »syöjätär». Soorekin laakso oli kuulu viinitarhoistaan, ja nämä houkuttelivat puoleensa myös ailahtelevaa nasiiria, joka oli jo ruvennut juomaan viiniä ja siten katkaissut jälleen yhden siteen, joka oli pitänyt hänet puhtaana ja Jumalan yhteydessä. Filistealaiset seurasivat tarkoin vihollisensa liikkeitä, ja kun hän taas alentui tähän uuteen suhteeseen, he päättivät saada hänet Delilan avulla lopullisesti tuhotuksi.AO2 156.1

    Soorekiin saapui nyt lähetystö, jossa oli ruhtinas kustakin Filistean maakunnasta. He eivät uskaltaneet käydä häneen käsiksi niin kauan kuin hän oli voimissaan, ja siksi he halusivat, mikäli mahdollista, päästä selville hänen voimansa salaisuudesta. Niinpä he lahjoivat Delilan ottamaan selvää asiasta ja ilmoittamaan sitten heille.AO2 156.2

    Petollisen naisen ahdistaessa Simsonia kysymyksillään tämäkin erehdytti hänet uskomaan, että tietyillä toimenpiteillä hänet saataisiin yhtä heikoksi kuin muutkin miehet. Mutta kun nainen oh jeiden mukaan toimittuaan ei saanutkaan aikeitaan onnistumaan hän syytti Simsonia petoksesta ja valheesta: »Kuinka sinä saatat sa noa: ‘Minä rakastan sinua’, vaikka sydämesi ei ole minun kanssani? Jo kolme kertaa olet pettänyt mi nut etkä ole minulle ilmaissut, missä sinun suuri voimasi on.» Kolmesti Simson oli saanut selvät todisteet siitä, että hänen tenhot - tarensa oli yhteistuumin filistealaisten kanssa aikonut tuhota hänet, mutta tämä oli aina epäonnistuttuaan lyönyt asian leikiksi ja näin hälventänyt hänen synkeät aavistuksensa.AO2 156.3

    Päivästä toiseen Delila vaivasi häntä, kunnes »hän kiusautui kuollakseen», mutta ei pystynyt kuitenkaan irrottautumaan hänen lumouksestaan. Lopulta Simson antoi periksi ja ilmaisi salaisuutensa: »Ei ole partaveitsi minun päätäni koskettanut, sillä minä olen Jumalan nasiiri äitini kohdusta asti; jos minun hiukseni ajetaan, niin voimani poistuu minusta, ja minä tulen heikoksi ja olen niinkuin kaikki muutkin ihmiset.» Lähetti sai heti viedä tästä tiedon filistealaisten ruhtinaille ja kehottaa heitä viipymättä tulemaan Delilan luo. Sankarin nukkuessa leikattiin hänen tuuhea tukkansa. Sitten nainen huusi kuten kolmesti ennenkin: »Filistealaiset ovat kimpussasi, Simson!» Havahduttuaan äkkiä Simson aikoi käyttää voimaansa kuten siihenkin asti ja tuhota heidät, mutta hän ei saanutkaan hervottomia käsivarsiaan tottelemaan, ja silloin hän tajusi, »että Herra oli poistunut hänestä» Tukanleik- kuun jälkeen Delila alkoi ärsyttää Simsonia ja koetella hänen voimiaan, sillä filistealaiset uskalsivat lähestyä häntä vasta päästyään täyteen varmuuteen siitä, että hän oli menettänyt voimansa. Lopulta he kävivät häneen käsiksi, puhkaisivat hänen molemmat silmänsä ja veivät hänet Gassaan.Siellä he kytkivät hänet kahleisiin ja panivat vankilassaan kovaan pakkotyöhön.AO2 156.4

    Siinä tuo Israelin entinen tuomari ja sankari nyt oli heikkona, sokeana vankina ja mitä halvimpaan orjantyöhön alennettuna. Mikä valtava muutos! Vähä vähältä hän oli rikkonut pyhän kutsumuksensa ehtoja. Jumala oli ollut pitkämielinen hänelle, mutta kun hän oli siinä määrin antautunut synnin valtaan, että oli ilmaissut salaisuutensa, Herra erkani hänestä. Ei hänen pitkässä tukassaan sinänsä ollut mitään ansiota, vaan se oli merkki hänen kuuliai-suudestaan Jumalaa kohtaan. Ja kun hän hillittömässä himossaan uhrasi tämän merkin, pidätettiin häneltä myös se siunaus, josta se merkki oli takeena.AO2 157.1

    Kärsivänä ja nöyryytettynä olemaan vain filistealaisten huvina Simson oppi enemmän omasta heikkoudestaan kuin hän oli tiennyt koskaan aikaisemmin, ja ahdistus johti hänet katumukseen. Tukan jälleen kasvaessa voimakin palasi vähitellen, mutta viholliset pitivät häntä vain kahlehdittuna ja avuttomana vankina eivätkä olleet huolissaan.AO2 157.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents