Saul noitavaimon luona

Seuraavana aamuna Saulin oli ryhdyttävä taisteluun filistealaisia vastaan. Hän tunsi tunnossaan lähestyvän tuomion pahanenteiset varjot ja kaipasi apua ja opastusta. Mutta turhaan hän kysyi neuvoa Jumalalta. »Herra ei vas- tannut hänelle, ei unissa, ei uurimin eikä profeettain kautta.» Herra ei koskaan ole torjunut luotaan sellaista, joka lähestyy häntä vilpittömästi ja nöyrin mielin. Miksi hän käännytti Saulin pois luotaan vastaamatta hänelle? Ku-ningas oli omalla toiminnallaan turmellut kaikki keinot, joilla voitiin kysyä Jumalalta. Hän oli hylännyt profeetta Samuelin neuvot. Hän oli ajanut maanpakoon Daavidin, Jumalan valitun, ja surmannut Herran papit. Saattoiko hän odottaa vastausta Jumalalta katkaistuaan kaikki taivaan säätämät viestintäyhteydet? Saattoiko Herra vastata hänelle unien ja ilmestysten välityksellä sen jälkeen, kun hän oli synneillään karkottanut armon Hengen? Saul ei kääntynyt Jumalan puoleen nöyränä ja katuvana. Hän ei etsinyt anteeksiantoa synneilleen ja sovintoa Jumalan kanssa vaan vapautusta vihollisistaan. Hän oli irrottautunut Jumalasta omalla itsepäisyydellään ja kapinallisuudellaan. Hän saattoi palata vain katumalla ja murtumalla, mutta ylpeänä hän tuskissaan ja epätoivossaankin päätti hakea apua toisaalta.AO2 256.3

»Niin Saul sanoi palvelijoillensa: ‘Etsikää minulle joku vaimo, jolla on vallassaan vainajahenki, niin minä menen hänen luoksensa ja kysyn häneltä.’» Saul tiesi hyvin, mitä laatua vainajien manaaminen oli. Herra oli nimenomaan kieltänyt sen, ja sen harjoittajille oli säädetty kuoleman-tuomio. Samuelin vielä eläessä Saul oli käskenyt surmata kaikki vainajaja tietäjähenkien manaajat; nyt hän aikoi epätoivoissaan hakea vastausta taholta, jonka hän oli iljetyksenä tuominnut.AO2 257.1

Kuninkaalle ilmoitettiin, että Een-Doorissa asui salassa vaimo, jolla oli vallassaan vainajahenki. Tämä vaimo oli liittoutunut saatanan kanssa antautumalla hänen palvontaansa ja täyttämään hänen tahtoaan. Pahuuden ruhtinas puolestaan suoritti ihmeitä ja ilmaisi salaisuuksia vaimolle.AO2 257.2

Valepukuisena Saul lähti öiseen aikaan ja vain kahden palvelijan saattamana etsimään velhonaisen olinpaikkaa. Mikä säälittävä näky se olikaan, kun saatana siinä talutti vankinaan Israelin kuningasta minne vain halusi! Näin synkkää polkua joutui astelemaan mies, joka oli itsepäisesti lähtenyt kulkemaan omaa tietään torjuttuaan Jumalan Hengen pyhät herätteet! Ei kenenkään vankeus ole niin hirvittävää kuin sen, joka on antautunut pahimman hirmuvaltiaan - oman itsensä - valtaan! Luottamus Jumalaan ja kuuliaisuus hänen tahdolleen olivat ainoat edellytykset, joilla Saul saattoi olla Israelin kuninkaana. Jos hän olisi noudattanut näitä ehtoja koko hallituskautensa ajan, hänen valtakuntansa olisi ollut turvattu; Jumala olisi ollut hänen oppaanaan, Kaikkivaltias hänen suojanaan. Jumala oli ollut pitkä-mielinen Saulia kohtaan, ja vaikka hänen kapinallisuutensa ja uppiniskaisuutensa olivat miltei vaimentaneet sielun sisäisen, jumalallisen äänen, hänellä oli vielä tilaisuus katumukseen. Mutta kun hän vaaran hetkenä hylkäsi Jumalan saadakseen tietoja saatanan liittolaiselta, hän katkaisi viimeisenkin siteen, joka liitti hä- net Luojaansa. Hän oli jättäytynyt jo vuosikaudet hänessä vaikuttaneen pahan hengen valtaan, joka oli saattanut hänet turmion partaalle.AO2 257.3

Pimeyden turvin Saul eteni palvelijoineen tasangon halki, ja ohitettuaan turvallisesti filistealaisten joukot he ylittivät vuoriston ja saapuivat Een-Doorin noitavaimon yksinäiseen kotiin. Tämä oli vetäytynyt elämään yksikseen voidakseen salassa harjoittaa vainajahenkien manaamista. Valepukuisenakin Saul kookkaana ja ryhdiltään kuninkaallisena poikkesi selvästi tavallisesta soturista. Vaimo epäili vierastaan Sauliksi, ja tämän runsaat lahjat vahvistivat hänen epäilyjään. Kun Saul pyysi: »Ennusta minulle vainajahengen avulla ja nostata minulle se, jonka minä sinulle sanon», niin vaimo vastasi: »Sinä tiedät kyllä, mitä Saul on tehnyt, kuinka hän on hävittänyt vainajaja tietäjä henkien manaajat maasta. Miksi virität minulle ansan tuottaaksesi minulle kuoleman?» Silloin »Saul vannoi hänelle Herran kautta ja sanoi: ‘Niin totta kuin Herra elää: tästä asiasta ei sinulle tule mitään syytä.’» Ja kun vaimo kysyi: »Kenen minä nostatan sinulle?» niin Saul vastasi: »Nostata minulle Samuel.»AO2 258.1

Loitsujensa jälkeen vaimo sanoi: “‘Minä näen jumalolennon nousevan maasta. — Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutunee- na.’ Niin Saul ymmärsi, että se oli Samuel, ja kumartui kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta.»AO2 258.2

Ei siinä Jumalan pyhä profeetta tullut esiin velhovaimon loitsujen manauksesta. Samuel ei ollut mukana tuossa pahojen henkien kummittelussa. Tuo yliluonnollinen ilmestys oli kokonaan saatanan voiman aikaansaannosta. Hän saattoi yhtä helposti omaksua Samuelin muodon kuin kykeni Kristusta kiusatessaan erämaassa esiintymään valon enkelinä.AO2 259.1

Loitsujen lumoissa vaimo oli kohdistanut ensimmäiset sanansa kuninkaalle: »Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul.» Profeettaa esittäneen pahan hengen ensimmäinen teko oli tämän jumalattoman vaimon varoittaminen salaa häntä kohdanneesta petoksesta. Profeettaa jäljittelevän olennon sanoma Saulille kuului: »’Miksi sinä olet häirinnyt minua ja nostattanut minut?’ Saul vastasi: ‘Minä olen suuressa hä-dässä: filistealaiset sotivat minua vastaan, ja Jumala on poistunut minusta eikä vastaa minulle enää, ei profeettain kautta eikä unissa. Niin minä kutsutin sinut, että ilmoittaisit minulle, mitä minun on tehtävä.’»AO2 259.2

Samuelin eläessä Saul oli väheksynyt hänen neuvojaan ja harmitellut hänen nuhteitaan. Mutta nyt jouduttuaan ahdinkoon ja hätään hän piti profeetan opastusta ainoana toivonaan, ja päästäkseen taivaan lähettilään yhteyteen hän turvautui turhaan helvetin sanansaattajaan! Saul oli täysin antautunut saatanan valtaan, ja tämä, jonka ainoana ilona on kurjuuden ja hävityksen aiheuttaminen, käytti parhaansa mukaan tilaisuutta hyväkseen tuhotakseen onnettoman kuninkaan. Vastaukseksi tuskaisaan kyselyynsä Saul sai kuulla kauhean sanoman muka Samuelin lausumana: »Miksi sinä minulta kysyt, kun Herra on poistunut sinusta ja tullut vihamieheksesi? Herra on tehnyt sen, minkä hän on minun kauttani puhunut: Herra on reväissyt ku-ninkuuden sinun kädestäsi ja antanut sen toiselle, Daavidille. Kun sinä et kuullut Herran ääntä etkä tehnyt Amalekille, mitä hänen hehkuva vihansa vaati, sentähden Herra on tänä päivänä tehnyt sinulle tämän. Herra antaa myöskin Israelin yhdessä sinun kanssasi filistealaisten käsiin.»AO2 259.3

Koko kapinavaiheensa aikana Saul oli kuunnellut saatanan petollista imartelua. Kiusaaja pyrkii vähättelemään syntiä, saamaan rikkomuksen polun helpoksi ja houkuttelevaksi sekä sokaisemaan ihmisen mielen, niin ettei hän tajua Herran varoituksia ja uhkauksia. Taikavoimallaan saatana oli saanut Saulin pitämään itseään oikeutettuna hylkäämään Samuelin nuhteet ja varoitukset. Mutta nyt, äärimmäisen hädän hetkenä, hän kääntyi Saulia vastaan kuvaillen hänen syntinsä suuruutta ja anteeksiannon toivottomuutta tehdäkseen hänet epätoivoiseksi. Näin hän parhaiten lamautti hänen rohkeutensa ja sekaannutti hänen arvostelukykynsä saadakseen hänet vaipumaan epätoivoon ja itsetuhoon.AO2 259.4

Saul oli väsymyksen ja nälän uuvuttama, kauhuissaan ja omantuntonsa soimaama. Kuultuaan tuon pelottavan ennustuksen hän alkoi horjahdella kuin tammi myrskyn kourissa, ja kaatui lopulta pitkin pituuttaan maahan.AO2 259.5

Noitavaimo säikähti. Israelin kuningas makasi hänen edessään kuin kuolleena. Jos tämä todella kuolisi hänen kodissaan, niin miten hänen kävisi? Hän kehotti Saulia nousemaan ja syömään selittäen, että kun hän kerran oli vaarantanut henkensä täyttääkseen hänen pyyntönsä, sopi hä-nenkin täyttää hänen pyyntönsä ja jäädä eloon. Kun palvelijatkin yhtyivät tähän pyyntöön, Saul lopulta suostui, ja vaimo kattoi hänen eteensä juottovasikkaa ja kiireesti paistamiaan happamattomia leipiä. Mikä näky! Velhovaimon autiossa luolassa, jossa tuomion sanat olivat kaikuneet vain hetkeä aikaisemmin - saatanan sanansaattajan ilmestyessä - Jumalan voitelema Israelin kuningas istuutui aterialle vahvistuakseen käymään päivän kuolettavaan kamppailuun.AO2 260.1

Jo ennen päivän koittoa hän palasi palvelijoineen Israelin leiriin valmistuakseen taisteluun. Kysymällä neuvoa pimeyden henkivalloilta Saul oli syöksynyt turmioon. Kauhuissaan epätoivosta hänen olisi mahdotonta valaa joukkoihinsa rohkeutta. Eronneena voiman Lähteestä hän ei voinut saada Israelia pitämään Jumalaa auttajanaan. Näin pääsisi pahaenteinen ennustus täyttymään.AO2 260.2